Hiio hoi! Nyt on aika erinomaisille uutisille! Ei sillä, että kispen plogissa mitää huonoja uutisia koskaa oliskaa.

Noniin, loppukesän kisathan meni pääosin ihan päi helvettiä ja olokin oli hieman semmone, että pitäkää saatana tunkkinne. Mutta siitä viis, suuntasin viime viikonloppuna Yyteriin, kun siellä kisattii pyöräsuunnistuksen suomenmestaruuksista. Ja kisaanha oli aika helppo lähtee, ei varsinaisesti tän kesän näytöillä kauheesti ollu suorituspainetta kertyny. 

No ensmäisenä lauantaina kisattii sprintti. Ja rynnistin tietty lähtökellon piipatessa tapojeni mukasesti matkaan, kun mikäki Ayrton Senna. Ja kaaduin hienosti jo ennen ykköstä, hahaa. Siitä vielä parilla seuraavalla rastivälillä meni vähä polunristeykset pitkäks, kun jarruttamisen sijaan päätin vaan polkee lisää vauhtia, kun risteykset lähesty. No sitte tuli vähä pitempi väli ja sain homman kunnolla hanskaan. Ja sen jälkee iskin menemää, voi saatana että iskinki. En ookkaa hetkee ajanu pyörällä nii urku auki.

Ja arvaappa miten siinä kävi. Ni määhä nousin sieltä takaa-ajoasemista keulille ja voitin sen kisan! Voi saakeli, että oli siistiä. Suomenmestaruus!

Kylläpä kispeä laulatti.

Seuraavana aamuna oli sitte ohjelmassa pitkän matkan mestaruustaisto. Ja menihän sekin kisa varsin hyvin ja poljin sieltä SM-hopeelle (joka ei tietenkää tunnu enää yhtää miltää kullan jälkee! hahahaa). Eli eihän se kisaviikonloppu aivan perseellee menny. Ja söinki vähä suklaatikakkua itseni kunniaks!

No sitte alkaaki tän kesän kisakausi vedellä viimesiään. Eilen vielä pingottiin suunnistuksen SM-sprintti, joka palautti nopsaan maanpinnalle taas. Ei tarttenu siellä jäähä oottelee palkintojen jakoa. Hahaa

(tää kuva tosin on elokuulta, kun Toivakassa paineltiin sprintin piirinmestaruudesta)

Johan siinä taas kisakautta oliki, osa kisoista jopa meni ihan mainiosti. Ja osa iha perseelleen. Eli aika peruskesä! Nythä sitä voiki siirtyä jo oottamaa talven tuloa. Hiphei!