Noin!
Elämä onki ollu silkkaa tyhjyyttä Birkepeinerin jäljiltä. Jos joku ei oo asiaan vihkiytyny, eikä kuullu kevään kohahduttavinta uutista (kyllä ainakin Norjan televiissiossa kadonneet lentokojeet ja Krimin kohellukset jäi kakkoseks siihen verrattuna) että kevään klassikkokisa Lillehammerin tuntureilla peruttiin just ennen lähtölaukausta. Tunturissa kävi kuulemma melko napakka 25 m/s tuulenpuuska ja sinne ei suksijoita haluttu lähettää. Siellä oli sitten ruoka-asemilla ilmeisesti toimitsijat juoneet muutaman litran koukakoulaa ja syöneet 17 000 panaania päivän ratoks, kun ei nälkäsiä alkanu ilmaantua paikalle. 

Jos kotikonnuilla on tänä talvena ollu vähä laihanlaiset noi lumihanget, ni lumenpuutteeseen se Birkkeni ei kuitenkaa kaatunu.

sjusjoen-normal.jpg

Ja vaikka kisa peruttiinki, nii pääshä sitä ladulle kuitennii!nordseter-normal.jpg

Noniin ja kun talven pääkoitos nyt jäi välistä (ja olin siihen niin mahdottoman huolellisesti valmistautunu käymällä kolme kertaa hiihtämässä!), ni jonnin asteinen tyhjiöhä siitä elämään tuli. Et mitäs saatanaa mää nyt sit oikei teen ja miten sitä paitsi saan sulamaa kaiken sen enerkian mitä tankkasin sillo edellisehtoolla?
No ku kerran kevät jo koitti ja oon auvosesti unohtanu kaikki lupaukseni aiemmilta vuosilta, etten jumalauta koskaa enää aio juosta puolikasta, ni oonki jo ilmottautunu seuraaviin koitoksiin:

  • Ens sunnuntaina kisakausi aukee jonkun järven ympärijuoksulla (14,5 km) Loviisan seutuvilla (samalla ku käy tankkaamassa mummon lihapullia!)
  • Sitte huhtikuun lopussa Pyynikillä puolikas
  • Ja (maasto)juoksukauden kohokohtana elokuussa Pyhän tunturimaraton, uujee!

Suunnistuskauden avasinkin viikonloppuna Jyväskylän sprintti-kupissa. Vipelsin menemään ku mikäkin ja löysin pari rastiakin matkalla, joten se meni varsin tyylikkäästi. Lisäks viime viikolla tajusin viimein rinnallevedon tekniikan (nopeet kädet kispe, nopeet kädet!) ni eihä tässä tosiaa voiku voittaa! Veteraanisarjat: täältä tullaan!

Ja veteraanisarjoista puheen ollen, yks tän vuoden tavotteista oli voittaa suomenmestaruus. Ja siihe olis ollu todella hyvä saumat viime lauantaina, ku Jyväskylässä oli lisäpaino-leuanvedon SM-kisat. Ja siellähä kaikki muut naiset oli semmosia alle seitkytkilosia kukkakeppejä, et olisin saanu oman sarjan ja sillonhan menestystä ei voi estää! (siellä oli muute 54 kilonen neito vetässy 40kg painot housuissaan voittoon.. Epäilisin et omat voimat menee jossai kympin lisäpainon kieppeillä, mut kompensoin sit elopainolla!). Ni jumalauta sivu suun meni mestaruus-saumat, ku huomasin ne kisat vasta sunnuntaina.. 

Eikun uutta kukkaa keppiin sitte vaa!

PS: jos oikein huolellisesti ynnäilisin kaikki talven hiihtokilsat, nii niitä saattaa olla jopa toista sataa! hahaha 
Nyt jos koskaa, oon elämäni iskussa!