Ihan ensiks pitää kertoo mitä mieltä oon siitä, että aikuisille ihmisille annetaa jossai seminaareissa piirakkaa. Siis semmosta suolasta, niinku vaikka jotai feta-torttua. Ja sitte sitä pitää syyä pikkulusikalla. Jumalauta lusikalla! Ihan ku pikkulapset jotai jukurttia. Kyllä jumalauta piirakkaa, kuten myös kakkua (pois lukien mummolassa tarjotut kaakut) syyään: haarukalla. 

Näin on. Sitten voisinki kertoa miten hienosti tää alkanut kevät on sujunu!

Kävin ensinnä Ruotsissa asti kiidättämässä viestiä. Mut oli oikei valikoitu joukkueen ankkuriks 10milassa ja ihan kunniakkaasti sieltä ruovittelin maaliin. Männyn käpysetki välillä sinkoili, vaikken nyt ehkä aivan metsän kovin kiitäjä ollukkaa. Sadan sakkii kuitenki ehittii helposti.

20150509_191930.jpg
No kyllä laulattaa, kun sain oikei palkinnonki!

No sitten kun naisten viestit oli juostu, ni ohjelmassa oli (niinku Jukolassaki) miesten viesti. Ja olin taas saanu erinomaisen nerokkaan idean. Et kun Ruotsiin saakka on menty ja ei mulla sillo aamuyöstä nyt muutakaa tekemistä oo, ni mähä voisin käyä juoksemassa jonkun osuuden sitte miesten viestissäki. 

20150509_213013.jpg
Vähä ujo tietty toi ruotsalaisten versio Jukolasta, mut kyllä se lähtö aika komee oli kuitenki. 

No olin siis keplotellu itteni ruotsalaisen IFK Mora OK:n kolmosjoukkueeseen seiska-osuudelle ja arvelin, että siinähä ehtii iha kunnon yöunet nukkua, kun se joukkue on nii huono. Et saattaa olla vasta aamun yhteislähössä oma vuoro. Laitoin kilikellon soittamaa aamuviitoselta, et sitte voi kattoo väliajoista et millä sijalla (ja osuudella) joukkue mahtaakaa olla menossa. 

Tiiu%202015%20%2047.jpg
Aika lähelle rekanvaloja toi nykyajan yökalusto noilla kärkipään menijöillä, sano.

No havahuin unesta siinä puoli neljän aikaa ja aattelin, että vilkasempa samalla sen tilantee, kun nyt satuin kerran heräämää. Ja voi jumalauta! Siellä IFK Moran miehet oli iskeny siihe mallii, et joukkue oli siellä jossai reilun sadan kieppeillä ja mullaha alko jo tulla vähä kiire kisapaikalle. Kerkesin siinä jo ynnäillä, voi saakeli, tarvinko mää lampunki mukaa mettää. 

No kyllähä se aamu onneks sieltä valkeni ja ehin ajoissa puomilleki. Ja täytyypä oikei mainita, että siinä 05:40 kun pöjötin  kaatosateessa vaihtopuomilla oottelemassa, lämpötila oli jotai +6 ja muutenki olo varsin reipas hyvin nukutun yön jäljiltä, ni tuli kyllä mieleen kuinka mahottoman hieno idea se taas olikaa tarjoutua sinne miesten viestii. No pääsin kuitennii aitiopaikalta kattomaan kun ankkuriosuuden kärki lähti maastoon, se oli hienoo. Tanner tömisi. 

tiomilathierry.jpg
Thierrylle oli kuulemma tullu ankkuripätkällä kylmä, en yhtää ymmärrä miks!

No pääsin sitte vihdoin maastoon ja siellähä oli ihan hauskaa. 10 km osuus taittu reipasta mukavuustahtia, eipä tarvinu nii alkaa keulimaa kuitenkaa ja rastit osu vastaan varsin kohtuullisesti, ei tarvinu paljon huhuilla. (aamun sykähdyttävin hetki oli muuten erään pellonreunassa, kun joku nuorimies otti ilmeisestikin kaksin käsin kiinni aidan sähkölangasta. Sellasta tuskan ulinaa ja selällään pellolla kieriskelyä en ookkaa hetkee nähny. Itsehän toki ymmärsin pujottautua sieltä välistä, kun tiesin että siinä on sähköt päällä! Ja tokihan me siinä kolmella eri kielellä sitten nuorta miestä neuvottii, mistä kohasta kandee koittaa, kuha pääsee jaloillee). 
Kyllä. Osuus taittui puoleentoista tuntiin ja saattaa olla, että hieman kastuinkin siinä ajassa. Ja kylläpä oli aamun paras hetki, kun sai pesupaikalla kinostettua ihan kaikki mukana olleet vaatteet, toppatakit ja kuorivaatteet päälle ja pipon päähän. Ai että. (tosin siellä joutu DI vähä laskelmoimaan, et kannattako (ulko)suihkun jälkeen ensin kuivata itsensä (kaatosateessa), vai rynnistää märkänä katoksen alle kuivaamaan. Onko sadevesi kylmempää kun suihkuvesi?) 

Kuten huomaat, aamu oli todellakin täynnä suuria hetkiä ja tärkeitä pohdintoja!

Ruotsista selvisin sitten kotiin (ja söin tietty jo Ruotsin puolella kaikki laivalta ostetut makeiset) ja menikin vaan viikko toipua takas jonkinlaiseen ihmismoodin sen univelan jäljiltä. Kyllä ei tuommoset yöjuoksut sovi tämän ikäselle!

Suomen puolellakin suunnistamassa on oltu. Yhen kisan jopa voitinki ja SM-kisat meni männä viikonloppuna aivan päin helvettiä. Eli keskimäärin kohtuullisesti. 

Mutta sitte katse kohti kesää. Suunnittelin tuossa juuri, et voisin alottaa kesäloman ens maanantaina ja palata sorvin äärelle taas lokakuussa. Johan tässä on niin mahottomasti tullu töitä tehtyäki, hahahaa. No mutta, heinäkuussa en ainakaa tee töitä, koska sillon taas suunta on: tsadadaa! Arvaa vaan minne! Ni Franskaan asti, Tour de Francelle! Uujjee. Tällä kertaa ohjelmassa on tourin 3 viimestä vuorietappia Alpeilla, Alpe d'Huezin kulmilla.

 map_route.jpg

Ai että, Allez Allez Allez vaan!