Moi,
nyt tiedän miltä siitä suht kuuluisasta litran mitasta tuntuu! Kävin nimittäi viimeviikon poikki-urheilullisen teemaviikon kunniaks lauantaina koittamassa miten se tossu oikei heilahtaa näi marraskuun kunniaks. Ja mikäs siinä koittaessa, ku on ne Vaajakosken komeimmat menokkaat ja luvassa vielä paikallisen urheilukerhon testijuoksusarjan osakisa 1!



No niin.

Kesäsin ku tulee joskus käytyä niitä puolikkaita juoksemassa, ni siellähä useimmiten tuntee itsensä melko urheilulliseks kaveriks. Ku suurin osa osallistujista ei varsinaisesti oo juoksijoista, vaan kaikenmaailman itsensä ylittäjiä, joille maaliviivan ylitys on elämää kovempi saavutus. No oisha sitä tietty voinu etukätee aavistella mitä tuleman pitää, jos olis viittiny yhtää etukätee alkaa aavistelemaa.
Nimittäi testijuoksuun osallistujista noin 100% oli juoksijoita. Hahaha voivittu, sielläpä sitt allekirjottanu koitti roikkua jonon jatkona ku mikäki heikkopäine ja letka karkas kauas horisonttii jo ennen ekan kilsan täyttymistä.
Siinä ei auttanu ees hienot lenkkarit, jos niihin istutetu koivet ei kuljeta siihen tahtii ku olis tarpeen mukana pysymiseen.
Onneks reitti kulki 8 km kohalla kotipihan kulmalta, ni pystyki tyylikkäästi kurvaamaa suoraa spakettilautasen ääree lepäämää!

Tällä hetkellä spakettilautaset tosin on hieman hukassa, sillä kispen (kokeileva) keittiö näyttää tänään näinkin viehttävältä!



Otetaampa loppuun taas katsaus viime aikojen urotekoihin!
Uimakerhon lisäks matkaan mahtu pitkän ja hitaan lisäks testijuoksu (eli lyhyt ja hidas), punttisalilla ähellystä, fillarilla polkemista sekä luistelua! Eläköön Vaajakoski, täällä on myös kaukalo jo auki (sekä veljentytär 6v, joka soittaa sunnuntai-aamuna kesken aamukahveen, että nyt pitää lähtee hänen kanssa jäälle)!