Kuten tiesittekin. Sen takia tänää keskustellaan muodista ja trendikkyydestä, tyylikkyydestä ja muusta hienoudesta! Että mikä jumalauta siinä on, että tuossa joku aika sitte joku keksi että on vimpan päälle nerokasta ja erityisen tyylikästä leikata pitkistä kalsareista lahkeet poikki ja alkaa ne jalassa keekoilemaa tuolla ihmisten ilmoilla. Et ne voi yhdistää iha mihivaa, esim. teepaitaan tai voivittu johonki tuninkkaan (eli alimittaseen hameeseen). Tai voi saatana vielä pahempaa, et leikataa sukkahousut poikki ja sitte lähetää pelkässä paidassa tonne kuljeksimaa perse vilkkuen. Et tän nerokkaan keksinnön myötä iha joka iikka, jonka paljaita kinttuja kukaan ei todellakaan haluais nähdä, voi nyt tuolla olla ihanasti oma itsensä ja painella liian lyhyessä hameessa julkisilla paikoilla. EI, se ei mene niin. Pitkissä kalsareissa esiinnytään kotona (sekä satunnaisesti omassa blogissa) ja sukkahousujen idea on joku muu, ku että perse näkyy. 

Sitten kun näistä saatanan legginsseistä on päästy eroo, ni kyllä siellä jalassa pitää vielä muutaki nerokasta olla. Sillä asuhan kruunataan oikeaoppisesti krokseilla. Niillä kauheen nastoilla (ja hassun värisillä) tossukoillaha voi mennä iha mihi vaan! Et ne sopii yhtä hyvi navettaa, ku tonne kaupungin kaduille. Ja sinne Playa de las ingelesiin lentäessä ne on kans tosi näppärät, ku ei tuu veritulppaa! Ja sit ne on nii mukavatki ja kertakaikkisen hienot, et niillä voi myös mennä töihi. Sopii joka asun kanssa kivasti. Ja sitte ku ei enää krokseissa tarkene, ni syksyllä vaihetaa jalkaa ne ihan vitun rumat, linttuu astutut uggsit, jotka on kauheen hienot neki. Sit niillä tuonelan karvalapikkailla hinataan koko talvi tuolla pitki Helsingin loskasia katuja. Se on sitä hienoutta, sano!

Mutta koska ite en sittenkää oo nii muotitietonen ku lupasin, niin siirrytäämpä syyslajien pariin. Kävin nimittäi tuossa männä sunnuntaina oikei retkellä! En oo käyny koko kesänä missää kansallispuistossa, mikä sinäänsä on ihan perseestä. No kävimpä siis kuitenkin leikkiretkellä, kun tuonne Espoon lähisaaristossa olevaan Vasikkasaareen pääsi kivasti purrella ajamaan ja kerran oli sunnuntaina viimestä päivää se kyyti tarjolla, ni pitihä sinne siis suoriutua. Ilmeisesti muutki oli innostunu viettämään päivänsä saarella ja laivassa oliki aikamoine tungos.

No kyseisessä saaressa menee oikei vaativa retkireitti, ainaki kaks kilsaa oli pitkä ja sit jos vielä kiipes sinne näkötornii ni ainaki 15 metriä tuli nousuaki! huhu
Mutta sinne saarelle oli saatu kuitenki mahdutettua kolme erillistä nuotiopaikkaa ja eiku sinne sitte suorin vartaloin paistamaa nakkia! Evääthä on aina retken paras osuus.

Juu, olipa jännittävää. 
Jännityksen hetkiä tosin koin myös eilen. En ookkaa koko kesänä kaatunu pyörällä, ni tuliki sitte koko rahan eestä. Ai jumalauta että sattu ku kaatuneen rungon ylitys ei sujunukkaa iha nii hienosti ku olin aatellu. Perinteinen takarenkaan slaidi ja sitte pitiki nojailla polvii ja hengitellä syvää aika pitkää. Mettässä on kyllä se loistava ominaisuus (sen lisäks että voi aina käyä kakkimassa kun hätä iskee) et voi iha rauhassa keräillä itteään, eikä kukaa nää!

Nojuujuu, viikonloppuna onki sitte eessä taas pitkästä aikaa suunnistukisa. Viime vuonna päätinkin hienosti kauden kyseiseen kisaan, mutta tänä vuonna sitä pitää jostain syystä jatkaa vielä muutamalla kisalla. Tätä ideaa tukee erityisen hienosti se seikka, että akilles on ollut jo jonnin aikaa siinä kunnossa, ettei sillä viiti juosta ku hätätilanteissa (eli suunnistukisoissa ja sillon ku kakkakello soittaa). Sen takia siirryinki siis pyörän sarvii, mut eilispäivän ansiosta polviki on sitte nii kipee ettei tarvi polkeakkaa (ei sillä että olisin viime aikoina ylipäätää viitsiny kovin runsaita urheilumääriä saavuttaa, mut vituittaahan se heti jos ei ikäänkun voi). Pitääköhä mun kohta siirtyä johonki pehmempään tilaan, kuten esim. sohvalle?