Jihuu,
viikonloppuna tuliki pitkästä aikaa lähdettyä taas kansallispuistoon! Tavotteenahan on käydä kaikki Suomen kansallispuistot ja tällä kertaa suuntana oli Repovesi, joka sijaitsee Kouvolan ja Mäntyharjun välimaastossa. Kävinki siellä taannoin yks talvi, mut se retki meni vähä perseellee ku ei oikei suksi kulkenu.
No tällä välin on tapahtunu muutenki positiivista kehitystä ja tonne mahtavaan retkiportaaliin on lisätty kunnollisia karttoja. Ennenhä piti aina semmosilla iha paskoilla (tai ite piirretyillä) karttaluonnoksilla seikkailla pitki kansallismaisemia. Mut nyt ei oo huolen häivää, senku tulostelee oivat retkireitit vips vaan!

Juu, eiku siis lauantai aamulla kohti seikkailua. Keli oli mitä mainioin ja tunnelma muutenki kohallaa. Parkkiksella sitte vielä viime hetken tankkaus, ruoka miehen tiellä pitää!


Repovesi onki näemmä valittu vuoden 2012 retkikohteeks ja sen kyllä huomas. Parkkis oli jo aamutuimaan puolillaan ja lähimmäisenä oleva retkireitti (Ketunkierros 4 km) oli laitettu sillä viisii et vaikka ajais pyörätuolilla. Ja muutenki siellä näky tyylikkäitä venäläisrouvia retkeilemässä käslaukut olalla.

Mutta oliha se hienoo 5min retkeilyn päätteeks jo päästä ihkaoikeelle riippusillalle!


Juu, siitä sitte matka jatku erinäisten komeiden rantakallioiden kautta syvemmälle kansallismaisemaan. Ja kun matkaa oli pari tuntia taitettu, ni sitte oliki hyvä ottaa käyttöön plään bii. Eli jos retkiseurueessa on erilaisia menohaluja, ni innokkaammat voi karauttaa järven itäpuolelta 6km lisälenkin ja ne joilla on kiireempi makkaran paistoo voi ottaa länsilaidan oikoreitin tulipaikalle.
Kylläpä sitä oliki taas ihmine onnelline, ku sai juosta kinttupolkuja ja ihastella maisemia.

Repovedellä on muute semmonenki hienous, et suurin osa itse kansallispuiston alueesta on rahvaalta kielletty. Et puolustautumisvoimat on ominu maat ittellee ampuma-alueeks (voivittu..) ja sinne puolelle ei paljo oo asiaa. Se on kyllä melko tyylikästä, et eikai sitä ampumista ny muualla voi harrastaa, ku parhailla paikoilla!
No onneks siellä pääs kuitenkin painaltamaa koko rahan eestä sallitullaki puolella ja eiku siis kohti nuotiopaikkaa, josta jo lupaileva savvu nousi. Evääthä on aina retken paras hetki. Niin tälläki kertaa (vaikkei tässä nyt jostain syystä iha siltä näytäkkää)!



Sittenku eväät oli syöty, ni oliki hyvä lähtee jo pois. Loppumatkalla oli vielä jännittävä lauttamatka, jossa iha ite sai kiskoo sitä lossia. Ja kun autolle pääs, ni kello näytti neljää tuntia.
Ja kaiken kruunas soitto mummolaa, jossa jo kerrottiinki lihapullien ja potaattien olevan kiehumassa!

Yhteenvetona Repovedestä siis todettakoon:
+ ihan hienot maisemat ja vesistöjä paljon
+ jännittäviä vesistön ylityksiä
+ eri reittivaihtoehtoja runsaasti (poluista kiinnostuneille) ja riittävän pitkästi
- iha vitusti porukkaa
- lähireitit muistuttaa lähiön pururatoja, retkeilytunnelma vähä kadoksissa
+ hyvät eväät!