Hou hou.

Jopas tuli taas oltua hieman kiertueella, joten onkin aika matkaraportille.

Vauhtia matkailuun haettiin aluks Sappeelta, jossa oli juuri niin jännittävää kun pitääki. Kävin oikei laskemassa laudalla pari mäkeä päivän päätteeks. Mut sehä meni iha päi vittua ja ymmärsin tulla pois. Kävin myös aamutuimaan koittamassa paikallisen hiihtoladun. Mittaa tällä kuntoreitillä oli huikeet 2,5 km ja tästä matkasta vaan 2,0 km oli hiekotettu. Olipa helvetin vitsikästä sitte kävellä uudet xiumit kädessä se lenkki ympäri.

No no, kyllähä se sitte iloks taas muuttu, ku otettii suunta kohti pohjosta. Ku myöhästyin karavaanin kyydistä, ni pääsin ihka oikeen yöjunan kyytii. Kylläpä uni muuten maitto VR:n 10 cm paksun täkin alla. Ja aamulla herätyksen tarjos naapurihytin jälkikasvu klo 0630 karjumalla käytävällä "mää haluun leikkinurkkaukseeeeeeeeeeeeeeeeeeeen".

Haha, no sittempä pääsin paikallisbussilla Suomulle ja siellä ihmistä ootti ihka oikee talvi. Ai jumalauta. Pakkasta oli -28 ja aurinko senku paisto minkä kerkes. Voiko olla hienompaa. Luntaki oli vaikka kuinka paljo. Kerkesin jopa laskee 2 mäkee päivän päätteeks, ennenkö hissit meni kii. Mutta kun ny kerran Lapissa oltii, ni eiku toiset sukset jalkaa ja ladulle. Voin muuten kertoa että sen verran napakka oli pakkanen, ettei ainakaa suksen pitoa voi moittia. Hahaha, suksi pysähty samantei jos ei jatkuvasti polkenu lisää tahtia. Frekvenssi oliki sitte melko reipas juu. Ja loppumatkasta näky hieman huonosti ku ripset jääty yhteen, mutta lystikästä tottakai.

Suomulla tuli myös pousailtua postikorttikuvaajalle. Ja oonki niin helvetin kuvaukselline mannekiini oikei, että pois eestä. Ehkä sadasta kuvasta yks onnistu (se joka on kuvattu takaapäin). Matkakuvia tulee sitten esille joskus myöhemmin, ehkä.

No mutta sitte olikin jo aika siirtää leiri Pyhälle. Ja kuten oon tainnu joskus ennenki mainita, Pyhä on paikka iki-ihana. Kerkesin yhtenä päivänä laskemaanki pari tuntia ja voi, se oli niin valtavan hienoa. Kuten pitääki. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaa, nii tälläki kertaa ja eiku hippulat vinkuen Vuokattiin.

Vuokatissa ku kerran oltii, ni pitihä sitä lähtee päivän päätteeks hiihtämää. Ja voi hyvä helvetti. Jos ihmisen jossain pitää hiihtää, ni Vuokatissa. Missää ei oo nii hyviä latuja ku siellä! Kyllä vaa suksi luisti ja matka maitto. Aloin jo suunnitella, josko pitäis muuttaa Vuokattii iha vaa siitä hiihtämisen riemusta. No mutta rajansa kaikella.

Pääsin sitten viimein kotio eilen ja paluu arkeen oli melkolailla kavala. Silkkaa vituitusta ja mökötystä. En oo käyny lenkillä, kun ei huvita. Enkä salilla. Mutta onneks oon saanu todistusaineistoa käsiini, et joskus oon sentää käyny.

En muistanukkaa kertoo, ku tuossa joskus taannoin olin taas salilla pousaamassa kameralle. (hahaha jos joku sattuu muistamaan, kun joskus viime talvena esiinnyin siinä aistikkaassa jumppavideossa) Tärkeintähä näissä jumppakuvauksissa on tietenki se, että ei oo koskaa enne kokeillu ko. lajia. Tällä kertaa vuorossa oli tsii-ball, eli joku kiinalaine puolityhjä pallo, jota sitte heilutellaan ilosesti ees taas. Ja se pallo haisee jollekki tuonelan kukkasille, joka poistaa kiukkusuutta (tms.)

Hahaha, eikös näytä vakuuttavalta. Tuon kuvan voi sitte ilmeisesti pongata jonku hyvinvointipalveluita tarjoavan puljun esitteestä. (sehän on tässä parasta, ettei tällä ko. firmalla tietenkää ittellä oo mitää tiloja/asiakkaita/palloja/mitää muutakaa oleellista, että voisivat ottaa kuvansa iha aidoissa tilanteissa, haha)

Mutta jotta tässä nyt ei vallan masennukseen vaipuis, ni onneks telkkarista tulee hiihdon MM-kisat. Niitä on hyvä laiskan urheilijan soffalta seurata ja hihkua. Ja loppuviikosta kokka taas kohti Lappia. Hiphej!