Uujee, kun kerran palkinnon makuun pääsin, niin sama meno jatkui eilen suunnistuksen SM-sprintissä Hollolassa.

IMG_7637-normal.jpg

Oliki oikei ihka ensmäine kerta kun kispe lähti koittamaan onneaan SM-sprinttiin ja olihan se aika siistiä, kun kakstuhatta suunnistajaa vetää koko päivän siksakkia pitkin kylän raittia! Ja sekin oli siistiä, kun rasteillaki oli oikei tarkkailijoita (tosin tässä kuvassa rastilla leimaa joku muu kun kisperi)!

kisakatsomo-normal.jpg

Ihan mitaliin ei vauhti piisannu, mutta kuutossija oli varsin mainio suoritus tällaselta moukarilta, jota ei varsinaisesti sprintteriksi uskois. Hiphei! Ja pitihä sen kunniaks taas vähä hörppästä kahvetta. Tää on aina kisojen paras hetki!

sprinttilettu-normal.jpg

 

Noniin, siirrytäämpä urheilun saralta sitte muihin maailmoihi. Ajattelin nimittäin kertoo mitä mieltä oon sukkahousuista. 
Tiedät varmaa, että sukkahousujen osalta käytetää semmosta hämärää merkintää demin ja sit joku numerosarja. Ja jos joku ei tienny mikä tää mittayksikkö oikei o, ni sehä kertoo suoraa montako minuuttia ne pöksyt kestää käytössä ehjänä. Eli mitä isompi numero, sitä todennäkösempää et ehit töihi ennenku takareidestä alkaa paljastua silmäpako (ja tää denim korreloi aika suoraa myös siihe hintalappuu, et kolmen minuutin sukkikset maksaa suunnillee saman verran euroissa). No, kun oon olevinani todella varteenotettava pisnesnaine (ja mulle kannattaa maksaa aivan saatanasti kaikista nerokkaista ajatuksista, joita kehittelen!) ni oon todennu, et sukkahousujen suhtee ei kannata kauheesti alkaa kikkailee. Vaa ottaa ne kalleimmat mitä löytyy, ni saatan ehtiä jopa kotiin ennenku ne hajoo.

sukkikset-normal.jpg

Nonii sitte mulla oli tuossa yks päivä jalassa semmoset ihka uudet, vieläpä hirmu ilosen väriset raidalliset sukkapöksyt ja olin selviytyny Helsingistä likimain kotii asti kunniallisesti. Ja sitte juna alko saapumaan Jyväskylän asemalle ja tempasin käsveskani ja lähin kohti ovee. Ni voi jumalauta mihi kiipelii jouduinkaa! Laukun reunassa roikkuu heijastin (niinku kesällä aina on hyvä olla!) ja siinä on semmone pikkuruine metallilenksukka niinku avaimenperissä, joka tietenki haukkas sukkahousuu kii just polven yläpuolelle. Ja siinäpä sitte konsultti oliki todellisen haasteen edessä. Miten saada se saatanan silmukka irti yhellä käellä, ettei ne hienot pöksyt hajois. Ku toisella käellä piti kannatella sitä käsveskaa oikeella korkeudella (liikkumavaraa oli noin 3 senttiä) ja toisella käellä koittaa ujuttaa sormi sinne pikkusilmukan välii ja saada se vielä pyöritettyä oikeesee suuntaa irti. Ja juna saapuu asemalle ja pitäs mennä ulos, ettei ajaudu Lievestuoreelle, mut en voi kävellä ettei pöksyt repee. Hahaha voivittu, siinä loppu diplomi-insinööriltä osaamine! (koska se sukkisten repimine ei tietenkää tullu kyseeseen!). Onneks sieltä saapu lopulta joku ritari kannattelemaa rouvan laukkua, ni sain keploteltua itseni kahleista. Ja onneks tajusin vasta kotona kuinka saatanan urpoo on säätää sukkahousujen kanssa julkisilla paikoilla, hahahah!

Noniin ja kun kerran kiinni juuttuminen on aiheena, ni annan vielä vinkin kaikille ruohonleikkaajille. Ei ehkä kannata laittaa kovin napakkaa lettikampausta päähä ku leikkaa nurtsia omenapuitten alta. Hahah voi saatana, omenapuun oksat on nimittäi yllättävän paksuja ja sit kun ne aina menee sinne letin välii, ni on hurjan hienoa killua tuolla pihalla päästään oksaan juuttuneena. Koska eihä sitä kikkuraista oksaa saa, voi jumalauta, mitenkää sieltä letin seasta irti paitsi katkasemalla joko oksan tai tukan! Hahaha, ei siis sillä et olisin tehny tätä kätevää temppua jo suht monesti, tulipa vaa mielee!

Eikun hilirimpsis!