No nyt kun on tuurilla välipäivä, ni ehtii taas kirjottaa tärkeitä asioita.
Niin tosiaan, kun tuossa kevään mittaan tuli muutaman otteeseen mainittua, että olin siinä hienossa kilpa- ja huippu-urheilun tutkimusryhmässä testihenkilönä, ni en ookkaa vielä muistanu kehuskella lopputulemalla. Ohjelmassa oli siis 16 viikkoa ohjelmoitua kestävyystreeniä ja matkalla yhteensä 7 mattotestiä, 2 x 3000m testijuoksu, sekä 16 omatoimista testijuoksua. Siis sen normitreenin ohella. Ohjelman nimi oli, että viikot rytmitty peräkanaa tälläviisiin: perus, perus, kova, kevyt. Tai sitten: perus, kova, kova, kevyt.  Varsinaisia maksimipuolelle meneviä treenejä ei ollu lainkaa, vaan pysyteltii vauhtikestävyyden puolella. Puolivälissä kevättä katkeskin se käsi ja samalla käs'operoinnin myötä tuli noin viikon treenitauko, kun oli nii mahdottoman mukava makoilla pöhnässä sohvalla. Mutta sitte taas nousin jaloilleni.

No mikä oli kevään saalis? Hahah, voivittu, reipas 130 tuntia ja 1100 kilsaa nöyrää treeniohjelman toteutusta ja lopputulema: nolla!
Astelin sinne viimesee maksimitestii intoa täys, et nyt jumalauta räjähtää pankki ja isken ruutuu semmoset enkat että oksat pois. Ni mitä, yhtäkkiä, kun vauhtia oli kiristetty jonnin verran, ni törmäsin johonki Perliinin munkkii muurii ja matkanteko muuttu aivan saatanallisen vaikeeks. Ja mitä kerto mittalaitteet? Ni joo eipä tää sun kuntos kovin ihmeelline oo. Just ja just sait samat lukemat ku tammikuussa. Et pääsin sinne testiryhmän graafiin edustamaan sitä vaste = 0 pylvästä. Aika hienoo!

Valkku sitte analysoi, että treenit ei selkeesti ollu tarpeeks ärsyttäviä mun määrän tahkoomiseen tottuneelle rungolle. Ja tästäpä sitte innostuin, et jumalauta nyt (loppu sahti ja) alko uskomaton tahti! Vaihoin kertalaakista treeni-ideologian määrästä tehoon ja näinä aamuina kispen onki voinu bongata (klo 7, heti ku vaksi avaa portin) Vaajakosken tartanilla pinkomassa vetoja.

Voin kertoo kaikille kiinnostuneille, mikä on salanen resepti taantuneen matkavauhdin esiin kaivamiseen: joka toinen päivä kovaa. Ohjelmassa on:

  • 6 x 2min (maksimikestävyys, jokainen veto kiihtyen edellisestä)
  • 4 x 4min (maksimikestävyys, jokainen veto yhtä pitkälle)
  • 1 x 45min (vauhtikestävyys, tasavauhti)

Välipäivinä ei suotta vedellä turhan pitkiä lenkkejä, mutta salillaha voi aina käydä kolistelemassa, ni pysyy mieli ilosena. Voinki sitte raportoida kuun vaihteessa, kuinka kevyt se askel onkaan, oottakaa vaa! haha

Juu, no kyllä se maastojuoksu maistuu edelleen hieman paremmin, ku tartani. Joissain suunnistuskisoissaki oon käyny koittamassa miten se oma vauhti riittää Australian ja Ameriikan kollegoille. Ja kesäperinteen mukaan kävin myös viikonloppuna kiertämässä Huuhkajankierroksen Pohjois-Savossa, kaakunsyönnin lomassa.

huuhkaja%206.7.2013-normal.jpgHaluaisin (jälleen kerran) mainita nuo aerodynaamiset kyynärpäät, haha, ihme että mahun puitten välistä!

No kävin myös eile Vuokatissa, ku siellä alko suunnistuksen MM-kisat. En oikei ymmärrä, miks mua ei valittu joukkueeseen. Mut onneks siellä on myös sohvaperunoille omat kisat. No mitenkäs siinä kävi? Hahah voivittu, kun sarjassa on 91 osallistujaa, ni osuin ykkösrastille melkosen komeasti sijalla 88. No sitte oliki kunniakierrokset kierretty ja pääsin vauhtii. 54 sijaa ehtii nostaa sijotusta kuuen kilsan matkalla, kun takoo menemää henkensä edestä. Tästähä voi helposti laskee et kuinka pitkä matka olis pitäny olla, et olisin voittanu! hahaha

IMG_0575-normal.jpg

No maaliin löysin ja tuliki mielee, et pitäsköhä oikei investoida uuteen kisapaitaan?

Nii ja sitte tuliki niistä kesäkakuista vielä mielee. Et ai saatana on impesilliä, ku naisten pitää aina juhlakakkujen äärellä alkaa siirtämää sitä morkkista mahamakkaroistaa muitten niskaa. Et siinä ku ollaa kakkulapio kädessä, ni pitää alkaa voihkimaa: mun ei kyllä pitäis ottaa!

Voivittu, älä sitte ota! Tai ole hiljaa ja lapa sitä herkkua suuhus, niinku muutki.

kesäkakkuterveisin, kisperi!