Moi,
nyt alkaa tapahtumaa! Olinki jo aatellu, et ku ens kesä on mun viimene (viralline) kausi naisten pääsarjassa (noin niinku iän puitteissa) et pitäskö oikei alkaa sen kunniaks reenaamaa. Sillä viisii että juoksu kulkis kesällä iha saatanasti ja sillälailla.
No jos joku on yhtää mun viime talvien urheilusuorituksia seurannu sillä silmällä, ni on ehkä huomannu et tammi-maaliskuussa juoksukilsoja on kertyny keskimäärin nolla. Ja kuten ny asiaan vihkiytymättömätki voi hahmotella, ni kovia juoksijoita ei varsinaisesti tehä hiihtämällä.

Ni nytpä sitte on pakko juosta. Mut valikoitii KIHUn (hahaha, edustanki nimenomaa sitä kilpa JA huippu-urheilua tässä testissä!)  testiryhmää, jossa pitäis kesään saakka iskee iha kunnolla ja sitte katotaa et mitä juoksukunnolle kävi. Kaupan päälle tulee valkun tekemä henk.koht ulkoiluohjelma, Garminin vehkeet (joitten avulla voi sit valkkuki kattoo kartasta että missä vitussa sää taas olit nii kaua ja paljo oli syke) ja sykettä pitää vissii muutenki mitata likimain yötä päivää. Ja matolla juostaan testejä sen seittemän kertaa. Iha kunkkua!




No kävin jo avaustestissä, joka oli EKG-mittaus. Siellä tosin jo mittauslaite huomautti että liia alhane syke. Aika somasti laski leposyke 42:een kun sai vähä viltin alla kölliä! Parin viikon päästä sitte alkaa tositoimet, ekana laukataa Hipposhallissa 3000m, että nähää että kuinkas tarmokkaassa kunnossa sitä näi aluks ollaa! Ja siitä sitte käppyrät kohti koillista! (eihä tässä tietty mitää överiks menon riskiä oo, sehä on selkee!).

Viime aikojen urheilurintamalta ei tosin oo kovin hääviä kerrottavaa. Viikko on jo menny kinkkulan kaivoo kuumeen kourissa. Lisäks ku ei oo iha kauheesti eväätkää maistunu, ni olemus on hieman semmone ku fitnessblogien haaveissa: kikspäkki paistaa nahan läpi ku jollai nälkämaan kurjella!
Lisäks ruuanlaitossa on palattu kivikaudelle, ku viime aikoina ainut tapa saada kotona lämmintä ruokaa on joko keittää nakkivedet vedenkeittimellä, tai laittaa ruoka-ainekset seipään nokassa takkaan. Joten varsinaisen monimuotosia menjyitä ei oo jaksanu askarrella (paljo helpompi syödä esim. säkilline porkkanoita, ku vaativin kohta ruuanlaitossa on se pussin avaamine).

Onneks kokeileva keittiö alkaa valmistumaa näinä päivinä ja huomenna voi suunnata kulkunsa kohti parhautta, eli Sippolaan! Siellä mummo jo oottaa, potaatit ja lihapullat poristen. Sitte alkaa taas palanssi löytymää elontielle, kun ottaa pullaa jälkipalaks!

Eläköön!