Hiialahoi!

Juujuu, nyt onkin jo matkaraportin aika! Viime viikolla, heladorsdain kunniaks suunnaks oli siis valittu Norja ja eiku hippulat vinkuen kohti vuonoja! Oslosta matka jatku Porsgrunniin, sinnenii Telemarkin maakuntaan. Ja voiettä. Siellä oli just nii parasta ku vaa Norjassa aina, kuten perille päässeen ilmeestä vois kenties päätelläkki.

Porsgrunn on kerrassaan mainio pikkukylä, jossa rantakämppä lähtis ihan kohtuulliseen hintaan. Matkan suurin kysymysmerkki olikin, et miten asuntolaina-asiat hoidetaan ulkomailla. 

No mutta toki matkalla pitää syyäkki ja evääthä maistuu aina parhaudelle ulkona. Huomaa myös ammattimainen leivän säilytys reidellä (eväänä tottakai myös Tine-suklaatia ja tsoko-juomaa)

Norjassa pitää myös aina syödä pølseä. Voi että se on parasta. Suomessa en nakkikikkarilla käy koskaa, ei tulis mieleenkää. Norjassa sen sijaan tää on osa khylttyyriperintöä, jota pitää vaalia!

No pitäähä ulkomailla tietenki mennä myös shoppailemaan ja oon kyllä siinä hommassa ihan perseestä. Mutta onneks Norjassa kaikki on toisin, kun voi aina vaan harppoa ekaan puotiin ja ostaa ittelleen kaikkea ulkoilma-gearia. Tällä kertaa matkaan tarttu erään nimeltä mainitsemattoman norjalaisen merkin kesärotsi. Semmonen puuttuki koleksuunista (enkä tienny olevani moisen tarpeessa ennen tätä iloista kohtaamista). (Niijoo ja sitte ku paluumatkalla oli pitstoppi Oslossa, ni siellähä on, voi herranjestas, ihan Norrønan oma puoti!). No mutta onneks oli rotsi, ku Oslossa hieman sato ja piti mennä meriajelulle. Ni oli hyvä. 

Sitte tuliki taas se hetki, ku piti jättää Oslon sateet ja palata kotimaan planeetalle. Suomeen oliki silläaikaa tullu kesä ja hieman tais tulla hiki työmatkapyöräilijälle. Tosin tästäki ilosta piti iloita melko hätäsee, ku samantein saiki päivän päätteeks suoria ittensä takas lentokojeeseen ja kokka kohti Kööpenhaminaa. Mutta siellä jos missä näky muute fillari olevan kohtuu populääri kulkupeli työmatkalla.

Ja kun ku töitten tekemiseltä ehin, ni rynnistin tietenki tutustumaan Tanskan tarjontaan. Taisinkin jo tossa aiemmin mainita shoppailukyvystäni, ni Strøøgetillä hulluttelu kantoki sitte tuttuun tapaan melkosta hedelmää. Parin tunnin tepastelun (ja tunnin kanavaveneilyn) saldona oli ihka oikea nipullinen hiuslenksuja! No onneks sitten pääsin tivoliin! 

Voi parasta, siellä oli vaikka mimmosta! Ja tietenki sitä piti ittensä heti änkeä siihe pahimpaan vaihtoehtoon. 

Ja ohi on tottatosiaan nuoruuden päivät, ihan vaan hieman tuli paha olo siellä Kööpenhaminaan taivaalla kieppuessa. Hyi saatana että. (olis ehkä voinu aavistaa tulevaa jo siinä vaiheessa jo tää kuvan ottaminen teki hieman heikkoo)

Nomutta, hotellin yhteydessä oli myös sali, jota sai fiinisti hotellivieraatki käyttää. Ja keksin että siellähä on aamuvarhain spinninki. Ja eiku sinne. Oon tässä jonnin verran käyny spinningeissä viime talven mittaan ja hieman oli meno toista, totta tosiaan. Suomessa kun on tottunu kaiken maailman pelleilyy, että pyöritellää hartoita ja voivittu poljetaa vähä tällei hitaasti ja muistetaa hengittää. Hahaha voivittu, tätä tuntia oliki sitte pitämässä joku Bjarne Riis ja oikeeoppisesti paukusta lähettii täysillä. Tunti koostu kovaa ajamisesta ja sitte ku ei jaksanu enää ajaa kovaa, ni ajettii vielä kovempaa. Voi hyvä saatana sentää, että todellaki ajettii, eikä ooteltu et josko seuraavassa piisissä sitte. Hahahah ja Suomessa ku viimeset 5 minuuttia käytetää loppuverryttelyy ni Tanskassa se käytetää loppukirii. Voi veikkoset että alko muute kirjailijalla hieman jo väsymys painamaa siinä loppumetreillä (ja sitä paitsi sen polkupyöräilyn piti kestää kolme varttia, ni Bjarne paino menemää reilun tunnin)

Siitä sitte lähin luovimaa takas hotellii, ni tuliki mielee että oliskoha kenties pitäny syyä jotai ennen tätä suoritusta. Alko nimittäin ihan aavistuksen valot sammumaa ja maa aaltoilemaa. Onneks matkalle osu seminaarin tarjoilupöytä josta saatto hyvin hieman kaataa suuhunsa  (ja pöydälle) mehua, jos siinä olis vaikka vahingossa vähä sokeria mukana. No selvisin hengissä ja kohta jo aamupalan jälkee alko järjenvalo taas loistaa.  

Juujuu, nythä tässä ehtii muutaman sekunnin olla kotosalla ennenku pitää taas lähtee kohti uusia seikkailuja. Viikonloppuna on kuitenki eessä kevään kovin koitos, eli suunnistuksen SM-erikoispitkämatka. Siinä onkin aika kovat tavotteet, maaliin on nimittäin ehittävä alle kolmessa tunnissa, että ehin illan lennolle. haha. Siitä tulee varmasti melkosen lystikästä. Hiphei!

 

ps. nää fontit nyt meni jostain syystä iha päi vittua, mut ei se mitää!