Juu, menipä sitten pääosin tammikuu siihen että vituitti. Miinusviirus ei viittiny päästää, ei jumalauta, millää irti ja latuja sai kaiholla vaa kattella kaukaa. No kävimpä kuitenki männä viikolla koittamassa onneeni, josko nousu alkais. Ja puitteet oli ainaki kohdallaa, suuntasin nimittäi pisnesmatkailun jälkeen kohti kansallismaisemia. Voi jeejee.

Joskus 10 vuotta sitten kävin suksimassa Helvetinjärvellä ja siitäpä se sitten ajatus lähtikin (ja näin nopeesti tuli tartuttua toimeen), että voiha niissä kansallispuistoissa käydä talvellaki. Etenki jos on latu ajettu. Ja Repovedellähän on! Vielä varmistussoitto puistonvartijalle, tervemenoa.

No mutta, vaikka kansallispuistossa onki aina parasta, ni tällä kertaa sekä ilmasto että suksijan fyysis-psyykkinen olotila oli hitusen perseestä. Edellisyön lumituiske ei varsinaisesti ollu liukastanu latua ja kun kuntokäyräki oli melko lähellä origoa, niin ei se nyt menny iha nii parhaasti ku piti.

No lykin muutaman tunnin kuitennii. Ja kansallispuistossa parhautta on tietty maisemien lisäks se seikkailulatu. Eli ei oo iha yhtä leveetä ja laitettua valtaväylää ku kotiladuilla. Sielläpä oli sitten vekkulia syöksähdellä puiden välissä kiemurtavaa latua pystysuoraan ylös, sekä myöhemmi alas. Tässäpä otos leveimmästä päästä.

Juujuu, sittempä makasinki taas viikon kotona kipeenä ja vitutuskippura alko nousta jo suhteellisen uhkaaviin lukemiin. Onneks sitte tuliki viikonloppu ja kello kilkkas että nyt jumalauta riittää. Mittari näytti aamusella -17 joten eiku pitoa pohjaan ja kohti aurinkoo. Ja voi herranpieksut että se oli silkkaa parhautta. Sukset ei luistanu tietty yhtää, mutta mikää ei oo nii parasta ku pistellä suksea toisen etee tuntikaupalla ja maisemat senku vaihtuu! Ja talviaurinko paistaa.

No sitten ku olin kerran vauhtii päässy (ja olin lukenu Jasmon plokista et retkellä on lystikästä) ni tänä aamuna jalkaa vähä leveemmät lankut ja suunta kohti Kinahmia. Kinahmihan on Savon takamailla, Tahkon kulmilla sijaitseva humiseva harju, jossa ehtii muutaman käännöksenkin taittamaa jos oikei innostuu. Mittari näytti -19 ja aurinko senku paisto niitä samoja lettuja ku eilenki. Silkkaa mahtavuutta siis. 

Ylöspäin siis karvasuksi kiipeilyä, ylhäällä varsin herkulliset kuuma kaakao-jäätynyt ruisleipä henkiset eväkset ja sitten lakki taskuun, kypärä päähä ja kohti tangenttia. 

Tasamaapätkällä sai vielä vierestä ihailla ihkaoikeeta hirvenhiihto-kisaa! Sielläpä paapat lykki menemää 80-luvun kisapuvuissa haulikko seljässä. Se oli hienoutta!

Ei siis menny viikonloppu iha päin persettä, sano. Huomenna voin palata arkiplaneetalle ja puhua politiikasta!

moi