Hiio hoi,
kävinki tuossa vapun aikoihi synnyttämässä yhen kispenpoikasen. Ja aattelinki vielä tehä katsauksen menneeseen yheksään kuukauteen, et miten se kuuluisa raskausajan liikunta sitte oikei suju!

Ni varsin hyvin! Digitaaliset muistiinpanot kertoo että keskimäärin urheilua tuli noin 10,5 tuntia viikossa. Tehot tosin väheni jo tossa vuoden vaihteessa, ku hengästytti muutenki iha riittävästi. Mut pk-treeniähä talvella pitääki tehä!
Talven aikana tuli suksittua 660 kilsaa (+ 95 kilsaa eräsuksilla tunturissa). Olis varmaan tullu pari sataa kilsaa enemmänki, jos tammikuussa olis ollu Jyväskylässä ladut auki.

IMG_4064.jpg
(tammikuussa tarkeni sentää erähiihellä toppatakissa järven jäällä!)

IMG_4153%20%28kopio%29.jpg
(mut tulihan ne hienot hiihtokelitki sitte vihdoin, senku suksi menemää!)

Juoksun suhteen meni sillä viisii, et syksyn juoksin ihan normaalisti. Johonki raskauden puolivälii asti juoksu kulki ihan kohtuullisesti ja parin tunnin lenkit maistui ihan ok. Juoksemisen lopetin näemmä helmikuun lopussa. Eli siinä puolivälin krouvin jälkeen meni lenkkarit vaivihkaa naulakkoo. Olisha sitä varmaa voinu juosta pitempäänki, mut paikat (eli toi alaosasto) tuli siitä nii saatanan kipeeks, ettei sitte tehny nii mieli.

IMG_7410%20%28kopio%29.jpg

Syksyn mittaan tuli myös sauvottua suht paljon suht pitkiä lenkkejä Vaajakosken takamaastoissa. Se jos mikä sopii keskivartalolihavalle!
IMG_7150%20%28kopio%29.jpg

 

Salilla kävin niinku yleensäkin, jonkun kolmisen kertaa viikossa. Kaikissa ohjeissa sanotaa, et kyykkäämine pitäs lopettaa jollai tietyllä raskausviikolla (nii, raskautta, joka siis kestää yheksän kuukautta mitataa - voivittu sentää - viikoissa ja päivissä… huoh). No mää pierasin tälle ohjeelle (niinku melkei kaikille muilleki ohjeille). Ja joskus tuossa maaliskuun alussa tuli vielä tehtyä etukyykky-enkkoja. No loppua kohti vähä painot väheni tangon päissä, ku alko olla toi keskikropan hallinta vähä hankalampaa. Eikä oikei menny tukivyö enää mahan ympäri kovin miellyttävästi. Mutta hyvin voimailut onnistu iha loppuu asti. Eikä tullu selkä kipeeks, niinku raskaana kuulemma pitäs tulla.

IMG_4156%20%28kopio%29.jpg
(kuulin huhuja et synnytyssalissa on jumppapalloja, ni reenasin niilläki vähä etukätee!)

Näistä ohjeista puheen ollen, yks nerokas ohjeistus raskaana oleville on, et ”älä tee jumppaliikkeitä mahallaan!”. Hahah voivittu, jokainen jolle on kasvanu amme toho etupuolelle tietää, kuinka saatanan epämiellyttävän tuntusta on olla mahallaa. Et ei sitä varsinaisesti tartte eriksee kieltää. Sama, ku ohjeistas että älä hyppele murtuneella nilkalla kovin paljo.

Niijoo ja lisää hyviä ohjeita! Raskausajalla myös kielletää kategorisesti kaikki lajit, joissa voi olla (jolleki) riski kaatua, tai muute saada osumaa sinne mahan seutuville. Kyllä mää jotenkuten ymmärrän, et esim. semmoset lajit, joissa potkitaan mahaan voi olla vähä harkinnan varasia. Mut potkunyrkkeilyn lisäks näillä kieltolistoilla on usein myös esim. laskettelu. Voi saatana, että tuo on taas ihmisen pilkkaa. Jos on aiemmin osannu laskea mäkeä, ni mihin ne taidot yhtäkkiä raskauden myötä katoaa? Sittenkö sitä vaa kaatuilee koko aika mahallee, käet selän takana?

Muaki varoteltii, ettei pitäis juosta tai ajaa maastossa, ku voin mennä nurin! Tai laskee kovin kovavauhtisia alamäkiä suksilla. Voi vittu, yhtä hyvin pitäs varotella pihalla tepastelusta, siinäki voi helposti heittää lipat (talven ainoon kerran lensin perseelleni nimenomaan kotipihalla. Varokaa vaaraa!).

Muina raskausajan aikaansaannoksina voidaan vielä mainita pyöräsuunnistuksen SM-kulta ja –hopeamitalit syyskuulta.

IMG_7025%20%28kopio%29.jpg

Elopainoa kerty +11 kiloo ja niistäki eka kymppi jo syksyn aikana. En tiiä mihi ne sillon meni, mut ilmeisesti niitä on hyödynnetty tässä kevään mittaa, ku vaaka ei oo paljo värähtäny vuoden vaihteen jälkee, vaikka takit alko vähä kiristämää.

IMG_4249.jpg
(mua kehuttii ekaa kertaa 37 vuoteen siroksi ton mahan kanssa! tästähä ei menny ku viikko enää maalii..)

Noni. Nyt on eräänlaine vaihtoehtone harjotuskausi takana, näillä pohjilla sitte vaa kohti syyskuun loppua, jollon eessä on 45 kilsaa Pyreneitten poluilla. Hahahaa, siitä tulee salettii melkosta!

heissulivei! t. kispe
PS. ainii, synttäreistä piti vielä sanoa! Et yheksän kuukautta tähtäsin siihe, että punkisin jälkikasvun maailmaan sillei, et meillä olis sama syntymäpäivä. Ni kyllähän se vähä korpeaa, ku meni 18 tuntia pitkäks!