Moi,
siis sori ku en oo kirjottanu, oon vaa ollu luomassa lisäarvoo päivät pitkät! Hahaha, nii ja kun toi Al Goreki kerran tuli viime viikolla Jyväskylää ni kävin kuuntelemassa mitä asiaa sillä oli. Ja voin kertoo et kaikkee tosi tärkeetä. Olo oli kun jossai ymp.tieteiden peruskurssin ekalla luennolla, ku siellä nuokuttii sen sadannen slaidin kohalla, että siis hei kattokaa ku Pangladesissä on tulva ja sitte jossai Ameriikassaki kauheen kuivaa! Että hei ilmastonmuutos sullekki!

No mutta parastaha tässä Älin vierailussa on tietenki se miten siitä uutisoitiin. Et yhessä jos toisessaki lehessä on toimittaja muistanu alleviivata, että Äli se kävi puhumassa varakkaille. Että lipun hinnat oli useita satoja euroja! Siis hei vittu kääks hei! Hahahaha, voi saatana voin ensinnäki korjata, että ne liput makso 870 euroo. Ja toiseksee ni aika harvoin minkään bisnesseminaarin biljettejä kukaa omasta pussistaa maksaa, joten se on iha yks saatanan hailee paljo ne maksaa. (Sitä paitsi toiha oli halpa, etenki jos vertaa että joku haluis tulla kuuntelemaa mun pitämää koulutusta, ni se kustantaa likeemmäs puoltoista tonnia..)

Nonii, mutta mennäämpä sitte tärkeempii aiheisii, eli luontoretkelle! Jipii, sain vihdoin aikaseks taas suoriutua kansallispuistoon retkelle. Sinnehä ihmisen on hyvä päästä. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Keski-Suomen kohteista Pyhä-Häkki, joka on siellänii Saarijärvestä vähä pohjosee. Oon siellä puistossa käyny joskus 17 vuotta sitte ja kun aika ei varsinaisesti oo kullannu vaa lähinnä huuhtonu muistot, ni syytä oliki jo mennä taas. (Oon tosin useemmankin suunnistuskisan juossu viimekesinä siinä puiston laidalla, mut eihä sitä lasketa!)

Juu eikun teetä juomavyöhön, eväkset reppuun ja kohti jännittävyyttä. Pyhä-Häkissä on melko reilusti polkuja ja ne on merkitty silläviisiin ettei siellä juuri karttaakaan tarvis. Mutta eihä suunnistaja nyt ilman mihinkää lähe. Oonko muute muistanu kertoo, kun olin tuossa joskus sienimetsässä ni yhtäkkiä huomasin että kartta oli kadonnu! Jumalauta, sitte siellä harhailin eestaas sitä ettimässä, mut ei sitä löytyny mistää! Kyllä vituitti ku hyvä kartta jäi sinne, pois löytäminen nyt ei sinäänsä ollu kovin paha rasti ilman.

Oho eksyin aiheesta. Eiku siis ekalle polulle ja sehä meni suoraa suolle ja siellähä oli karpaloita vaikka kuinka mahrottomasti!

Ei sillä, että karpalot olis jotenki erinomaisen herkullisia suolta suuhun kauhottuna, mutta eihä marjojen syönnistä voi koskaa kieltäytyä jos tarjolla kerran on. Myöhemmin piti vielä viettää laatuaikaa puolukoita kahmien, joten nälissään ei tarvinu olla!

Juu pitkospuita oliki metsiin aseteltu vaikka kuinka paljo ja niitä pitkin oli hyvä talloa menemään. Yhessä kohin tosin ne pitkokset oli nilkan syvyydessä ja hieman tais sukat kostua vaikka kuinka koitti vipeltää niin vikkelästi ettei vesi ehi imeytyä.

Mutta se mikä tuolla Pyhä-Häkissä on erityishienoo on se metsätyypin vaihtelu. Siellä nimittäi on kaikki Suomen metsät edustettuna ja seassa  vielä jotain parinsadan vuoden takaisia metsätiluksia, josta Augusti on aikoinaa maksanu kruunulle 137,4 litraa jyviä.

Ja sitte yhtäkkiä edessä on semmoset kankaat, ettei auta ku heittää romppeet tienposkee ja lähtee kirmaamaan!

Juu ja loppumatkalla vielä kolmesataa vuotista kuusikkoa, jossa keloja ja nurin kölliviä lahoja on melkei enemmä ku eloisaa puustoo!

Kerrassaan mainio luontokatsaus siis!
Sielläpä sitten oli ihmisen hyvä olla, kolmessa ja puolessa tunnissa ehti hyvin puiston polut katsastaa. Ja eväät maistu parhaudelle, niinku aina.
Kispe suosittelee!