Siis hei oon tosi pahoillani! En oo muistanu raportoida vuoskausiin urheilusuorituksista! Ja hiljasuusha on aina merkki, et mitää ei oo tehty!

No ku mulla on se uus hieno kello, ni siitä saa mahdottoman kätevästi kaikki daattat tuonne inttervepsii ja ei tartte ite yhtää ynnäillä et monta tuntia tulikaa milläki viikolla touhuttua. Ni saatteki nyt tämmösen hurjan hienon koosteen! (ja siis sori, toi kuva on ny jostain syystä tommone blurry, mut näkeehä siitä ainaki eri värejä!)

moves%20tammi.jpg
(siniset sympoloi hiihtoo, punaset maailman vahvinta nallee ja oranssit lenkkarit sekä rastit sitä itteään!)

Tammikuun aikaansaannokset oli yhteensä melko tarkallee 30 tuntia ja 250 kilsaa (ja pari ekaa viikkoo meni vähä Pyhän touhuista toipuessa). Aiempii talvii verrattuna sekä tunti- että kilsamäärät on tippunu jonnin verran, johtuen siitä että aloin juoksemaa (näennäisesti) kovempaa. Ja totesin, et rajansa siinäki mitä tämmöne veteraanin elimistö oikei kestää. Eli pitkät lenkurat on jääny pääosin tekemättä, lähinnä jotai parin tunnin suksintoja kerran viikossa (kuvasta päätellen sunnuntaisin!). Jos sitäkää. Mut epämukavuusosastolla on oltu sitten sen eestäkin (ks. noi oranssit merkit kuvassa).

No otetaampa vielä tarkempi katsahdus vaikka viime viikkoo, sama kaava jatku!

helmi.jpg

helmi%202.jpg

Tästä muuten huomaa, että en mä myöskää juokse niitä pitkiä lenkkejä. Kun tossut on jalassa, ni samantei kello kilkkaa ja letti on sojossa. Erityisesti kyllä kismittää noi ujohkot hiihtomäärät, ku kerran talvi ja ladut ja kaikki! Toisaalta kun oon 15 vuotta hinkannu kaikki talvet samalla tyylillä, ni ei oo ihmekkää et tulokset on kesäsin myös just samantyylisiä. Onneks voin halutessani taas enstalvena palata hinkkailemaa latuja, jos tällä keinoin ei tuu haluttuja tuloksia! (Suuren elämänviisauden mukaa kolmesta pääominaisuudesta - kestävyys, vauhti ja voima - voi kerrallaa kehittää vaa kahta ja oon nyt keskittyny kahtee viimesee, edellisvuodet oon keskittyny lähinnä vaa ekaan..). Jos joku ei muistanu, ni kesän suurena tavotteena on 47 kilsan vipellys Cortinan poluilla. Siellä tietty toi kestävyyski vois olla iha jeppis olla jollain tolalla, mut arvelin et vanhoilla pohjilla mennää. Tää mun touhuamine tähtää nyt siihe, et kintuissa olis kesällä jonnin verran lisää vauhtia, ehkä jopa ponkasuvoimaaki.

Edellistalvii verrattuna ohjelmaan on tullu uutena myös suunnistusta. Ja sehä on huomattavan lystikästä puuhaa myös näi talvisin. Radat on tietty aika mikkihiiri osastoo lähinnä kortteleissa, mut yllättävän paljon sitä saa siksakata halutessaa, kuten esim. Terän sprinttitreeneissä! Se on jotenki aina lystikästä ängetä mukaa Vaajakosken Terän harjotuksii, vaikka miten siellä koitat vipeltää, ni niitä sinivalkosia miehiä pukkaa jatkuvasti ohi oikeelta ja vasemmalta.

sprinttiylist%C3%B6.jpg
Onkse mikää ihmekkää et porukka pukkaa ohi, jos jää pöjöttämää siihe keskelle pihaa!

Terän treeneissä on muuten sekin hurjan kätevää, et siellä voi samalla kysellä lääkärin konsultaatioo. Terän väreissä painaltaa mun taannoin katkenneen käpälän operoinu kirurgi, joka tossa just yks päivä maalissa (bannaania mutustellen) anto arvioo tarvisko se metallilevy ottaa pois (kuulemma seuraillaa vielä tovi asiaa!). Hahahaa, aivan turha mennä mihinkää vastaanotolle kököstelemää!

Ainii, siitähä pitiki vielä kertoo, et ehinki tuossa jo sekä avata, että päättää yhen kisakauden! Nimittäi hiihtosuunnistuksen. Mulla ja mun kivikovalla ykkösparilla tulee tänä vuonna yhteisikää tasan 80 vuotta. Ja sehän onki juhlavuoden paikka, sillä useemmassakin lajissa eka veteraanisarja parikisassa alkaa nimenomaan tuosta (yhteensä) 80-vuotisten kohalta. Ja siitä riemastuneena käytiin ensin Keuruulla lykkimässä hiihtosuunnistuksen Keski-Suomen piirinmestaruus (josta sai kaalikääryleitä palkinnoks, se oli mahtavaa!) ja sen jälkee seuraavalla viikolla (tän perusteellisen ja huolellisen lajiharjottelun jälkeen) kauden pääkisaan, eli SM-parikisaan Padasjoelle. Siellä tosin vastus oli astetta kovempi ja kun määhän oon aivan perseestä hiihtosuunnistuksessa muutenki, ni tuloksena oli just se tyhmin, eli nelossija. Mutta tämmösten kisojen jälkeenhä pitää aina ollakki, että joo, täähä oli vaa verryttelyä, oottakaapa vaa kesän pyöräsuunnistuskisoja. Siellä nimittäi ykkösnyrkki meinaa iskee iha tosissaa! hahahaa
Nonii, mutta ton SM-kisan jälkee oliki hyvä päättää kyseisen lajin kisakausi siihen.

smhisu.jpg
Ohan kisoissa toki aina hauskaa, kun on hyvää seuraa ja hyvät eväät!

No mutta, ei tää talvi tosiaa onneks mee aivan sivu suun suksinnan osalta. Tänää onki taas suunta - arvaa vaa minne, ni just sinne: Pyhälle! Uuujee. Siellä aattelin pääosin pitää lenkkarit naulakossa ja lykkiä vaa menemää koko viikon. Hiihtoloman kunniaks oletan myös tunturilatujen olevan viimein auki. Voi jee jee jee!

Latua!