Juu, Stavangerista kun oli päästy kotio, ni olikin aika pakata maallinen omaisuutensa (muovipusseihin, as usual) ja siirtää toimipiste Jyväskylään. Ja kun useemman päivän suti ja huiski, ni alko olla somaa väriä seinillä ja portaatki iha toisennäköset. Jos kohta pitääpä myöntää, että vaikka maalikaupan väriosastolla tulee aina vähä irroteltua, ni tällä kertaa saatto tulla erhelaukaus noitten värivalintojen kanssa. En oo ihan varma onko beibi-bluu ihan just se siniharmaan sävy jota oli tarkotus tavotella. Ja toisen seinän sininen näyttää kyllä erehdyttävästi vihreeltä. Mutta huihai, sitte voi taas maalata joskus lisää, kun jaksaa!
No kerkesin siis just saada seinät somaksi, kun pitiki taas pakata matkapagaashi ja painella lentoasemalle. Ja voihan hipshei! Nyt oli kohteena Trondheim. Blokin muinaiset lukijat saattaa muistaakki, että vietin taannoin yhen syksyn siellä Golf-virran päätepisteessä. Ja muistelinki että on iha perkeleen hieno kaupunki, mutta että noi hieno, voi että! (hahaha, selkeesti iän myötä alkaa tulla pateet.. öh siis sentimentaaliseksi..)
Se mikä tässä vierailussa oli perseestä, oli aikataulu. Eli en ehtiny oikei mihinkää, ku piti pisnestä tehä aamusta iltaa. Matkaan lähtö oli myös riskillä valittu ti klo 13.20, kun kakskyt minuttia aikasemmin alko se lentoemolakko. No tää lento oli luvattu (ehkä) lentää ja matkaan päästiinkin kolme tuntia myöhässä. Ja tällä kertaa odottelu kannatti, sillä koneeks oli haalittu joku saksalainen business-mallin jetti, jossa sitte sai oikei mukavasti leveillä kahen hengen penkeillä ja muutenkin tsillailla ja syödä hyviä tarjoiluja. Jatkoyhteys Oslostaki järjesty illanmittaa, ni pääsin sentää perille. Vaikken sitte mitää ehtinykkää mitä olin meinannu.
Onneks kerkesin sentää aamulla poiketa sportti-putiikissa ja joululahjat on nyt hankittu (siis itselle, tietenkin). Trondheimii oli tullu oikei talvi ja aamu-uutisten mukaa marraskuu oli kylmin Trondheimissa 222:een vuoteen. Jyväskylässä oli tosin kylmempi, mutta oliha se hienoo että siellä tosiaa pelattii keskiviikkona vielä jalkapallon Euroopan liikan karsintaa. Ruusenpori tosin hävis Leeverkuussenille, mut parastaha tässä ottelussa oli että siellä ne maailman tähdet paineli sortseissa ja ilman pipoo pallon perässä, ku lämpötila oli sen -16 C. Etenki maalivahdeilla näky olevan lystikästä. haha
Tässäpä näkymiä NTNU:n päärakennuksen edustalta, tuolla vastarinteessä se Northug viimeistelee iskuaan!
No, olisha siellä Trondhjemissä voinu olla vähä pitempääki, mut ei Jyväskylään palaamisessakaa mitää pahaa ollu. Etenki kun oon vihdoin saanu hiihtokauden auki. Viime syksynä muistaakseni meinas peliverkkarit revetä innostuksesta, kun pääsin marraskuun puolivälissä ladulle. Nyt nipin napin ehin marraskuun puolella alottaa, mut aika tiukalle meni. Ja arvaappa vaa miks. Ni voivittu, en löytäny monoja! Ku tässä on vuoden aikana muuttanu useemman kerran, ni välineet on ripoteltu ympäri Suomen erinäkösiin nurkkiin ja varastoihi. Ni voijumalauta, voiko olla mitää pahempaa ku se luminen aamu kun tajuaa että suksia olis tuossa vaikka kuinka monta paria, mut ei yksiäkää monoja! No onneks matkahuolto tuli hätii ja harrastusvälinettä on saatu haalittua pääkallopaikalle.
Suksi onkin luistanu oikei mainiosti ja tässäku kohta pitää olla sinivalkois-tunnelmissa itsekukin, ni laitetaampa vielä loppuun kuva. Suomen parhaat paikat, Jyväskylän lisäksi, on tietenki napapiirin pohjoispuolella. Tässäpä parin vuoden takaisia tunnelmia Suomulta.
(kuva: Jani Räsänen)
heihei!
Kommentit