Kröhöm ja tervehdys vaan.
Ja voi hiihtokiima. Expot on nähty ja järjetön kuumotus jo mäenlaskuun. Onneks pari viikkoo enää, ni pääsee Tahkolle suhimaan.
No kausi aukesi kuitenkin tyylikkäästi torstaina Loska-kemuissa, joissain aivan vitun tyylikkäällä klubilla. Tässä ravintelissa tuoppi kustansi kepeät 5 euroa ja siitä innostuneena niitä pitikin sitten juoda ihan kaksinkäsin. Laskunkin sai oikei hopiatarjottimella. Kas kun eivät vielä juoneet sitä kaliaa asiakkaan puolesta.
Tapasin myös ihmisiä, kuten Jasmon ja erään jousisoitinmuusikon. Aavistuksen taas, tuttuun tyyliin, karkasi tilanne hallinnasta, mutta sehän se kalianjuonnin idea onki.
Kotimatkalla oli ehkä Vuosisadan Hikka -tittelin arvoinen suoritus. Sillä lailla.

Tuossa sitten junalla matkustelin takas Hervantaan ja voi vittu mitä matkaseuraa siellä taas olikaan.
Tiedättekö sen ihmistyypin (mies), jonka on pakko kertoa jatkuvalla syötöllä ihan vitun hauskoja juttuja ja vielä ihan vitun kovalla äänellä. Ja kun nää ratkiriemukkaat jutut (joille siis jutunkertoja nauraa eniten) on jotain aivan saatanan huonoja.
No tämmöne kaskunkertoja sattu tietenki samaan vaunuu ja eihä se ees auttanu, vaikka se istu siellä toisessa päässä. Saatana kaks tuntia ku joutuu kuuntelemaan sitä taukoamatonta paskaa, niin piti oikei hillitä itteään, ettei mee vetelee jeesusteippiä ristiinrastiin sen leipäluukun eteen.
Kristus.

Noniin, ensviikolla sitte taas jotain muuta jännittävää. Tsilirimpsis.