Öhöm, missäs mä oon taas ollu!
Ni Köppenhaminassahan sitä piti poiketa männä viikonloppuna. Sielläpä oli tosiaan jo hieman toisenlainen klimá kun koto-konnuilla, ei paljo hanget ollu korkeat eikä nietokset.

Kun sitten lauantai aamuna siellä heräs, ni voi mikä onkaa parasta ku viettä laatuaikaa telkkarin ääressä! Hotellissa nimittäi näky NRK (eli Norjan televiissio) ja siellähä alko heti aamutuimaan lähetys Birkebeineristä! Voi hipshei, silkkaa mahtavuutta maata ja kattoo kun painellaan joukolla pitkin tunturia! (ja vielä Lillehammerin maisemissa, sydän melkei halkes kaipuusta niihi maisemii!)

Juu  no sitten jossain vaiheessa tuli lähdettyä myös ulos. Ja se mikä matkustelussa on aina hienoa on se paikallinen ruoka. Tällä kertaa pisteet sai etenkin paikallinen paakelssi-tarjonta!

Taisin hieman jo innostua, saadessani vihdoin elämäni ekan (!!) kupskeikin!

Ja sittenku oli tarpeeks syöny, ni piti vähä juuakki. Aika hyvää kaffea sai useestakin paikasta. Ja jos yhtään kahvee-hifistelyä harrastaa, ni sillon kyllä kandee ottaa fillari alle ja polkasta vähä sivummalla sijaitsevaan Koffeekollektiiviin (sinnehän kaikki hips ja pops tyypit on jo rynnineet hetken aikaa, joten tottakai sinne piti tämmösen eniten trendikkään päästä!).
Voi herran pieksut että oli muuten mahtavan makusta sumppia siellä! Sitä paitsi miljöökin oli kerrassaan hieno (ja herrasmies-seurakin oikein hyvää)

No mutta, jos kohta Danskassa oliki jo ihan kevät, ni varmat kevään merkit on havaittu myös Jyväskylän korkeudella. Nyt on nimittäin taas liisterit kaivettu esille ja selkeesti viimesiä hiihtokelejä viiään. Sukset ei oo viime päivinä luistanu järin mallikkaasti, mutta vielä sinnittelen kohti talven tavotetta, eli tuhatta kilsaa. Joskus kuukausi sitten olin iha reippaasti siinä tahissa, mutta viime aikojen veltostelu ja kaikenlainen muu tekemättömyys on tehnykkin tästä jo ihan huomioon otettavan voimistelun. Onneks matkaa on enää 170 kilsaa ja viikonlopuks menin jossai mielenhäiriössä ilmottautumaan Vuokattihiihtoon, jonka jälkee maaliin on enää reipas satanen.

Ainii sitte pitiki vielä kertomani tästä asunnon myynnistä. Et jos me ei myytykää kapteeni Williamille (vaikka se aarresäkki oli kieltämäti aika houkutteleva!) ni onneks ostajaks tarjoutu uus sankari, jolla oli myös ehdottaa kiehtovaa metodia kaupantekoon. Että hän lähettää ekaks jonkun saatanan ison shekin. Ja sitte perässä seuraa agentti, joka käy kyttäämässä et onks talo pystyssä. Ja sit sille agentille pitäis ojentaa 10 000 euroo kouraan, jonka jälkeen loput rahat yhdessä hujauksessa on mun tilillä!
Eikös oo ihan fantastisen kuulosta! Heti lähetin sinneki kaikki luottokortin numerot ja salasanat, joiden avulla myynti sujuu sukkelaasti.
Hahahahah voivivittu, sille voi myös soittaa, numero tais olla 6554841864164168718426696984. Et jos joku muukin kiinnostu!

Mutta nyt eikuin vaan titityy! toivoo kispe