Ponsuur!
Juu kuten viimmeks lupasinki, ni tuli matkailtua franskassa. Ja tuttuun tyyliin paikallaan onki taas pieni reportaashi retken vaiheista. 

Nitsa on siellänii Välimeren rannalla ja sinne lennettiin oikei Alppimaisemien yli. Lunta ja kaikkee!

Perillä oliki sitte vielä aavistus lämpimämpi ku koto-Suomessa, mut ei se mitää. Hotellihuone oli nimittäi ilmastoitu ja mikä onkaa parempaa ku päivittäin viettää siestaa viileessä huoneessa kattellen telkkarista Ranskan ympäriajoo! Ja en ollukkaa aiemmin tajunnu mimmone paraatilaji pyöräily Ranskassa on ja mimmosella tunteenpalolla siihe suhtaudutaan (ainaki siis urheilupiireissä). Selostajat jakso painaa koko lähetyksen läpi semmosella kiihkolla, että mieleen tuli elävästi radioselostajien kliimaksit Jukolan yössä. Ja ku polkijat oli päässy maalii, ni vuorossa oli vielä kaks tuntine apres tour, jossa käytii läpi parhaat vaiheet ja kuulumiset päivän ajalta.

Jos kohta en franskaa osaa (joten en sinäänsä mitää ymmärtäny), ni jumalauta kaikki pyöräilijät osaa! Siellä anto haastattelut täysin sujuvalla ranskalla nii Vinokuurovit, Hushovdit ku Bjarne Riissiki! Jumankekka!

Nomutta, tuli siellä matkalla välillä tehtyä jotai muutaki ku katottua telkkaria. Nimittäi syötyä! Voi maailman parhautta mitä etelän hetelmiä sieltä saikaa (ja kuinka saatanasti niitä tulikaa syötyä). Päivä alko erityisen mainiosti paikallisella torilla.

Sieltä eiku aamupalaks pari kiloo luumuja, fiikunoita, tomantteja, tsirsikoita, meloonia ja aprikooseja. Sitte vaa värikkäät kaverit kohti ruokatorvee! (Opin myös tällä reissulla mite aprikoosi pitää avata, kas näin)

Ja kun siellä oli meri, nii siellä tuli myös pari kertaa käytyä polskuttamassa. Mer'vesihä o suolasta ku mikä (mikä on iha peräaukosta ku silmiä kirvelee ja suussa maistuu suolo!), mutta olipa helpompi kellua! 

Ja sitte ku oli polskinu, ni sitte oliki taas aika jatkaa syömistä!

Tuossa näköjää vuorossa torilta haettu paikallisleipä, se oli varsinaisen hyvää seki! (tässä välissä terveiset Siros Maikholille, jolta oon oppinu ton aerodynaamisen syömisasennon!) No onneks päivän jälkee tuli ilta ja sillo sitte oli aika mennä johonki syömää, missä sai syömisen ajaks oikei istua. Suosikkipaikaks seuloutu joku italjaano-paikka, jossa päivänpäätteeks eteen kannettii, voi herranpieksut, paras tiramisu ever. Tuolla se oli purkissa ja sinne olis voinu vaikka sukeltaa. Sen verran kohtuudelle se maistu!

Nomutta ettei menis iha kusettamiseks (ja luulisitte että elin pelkillä kirsikoilla koko matkan), ni jonain päivänä käytii Monakossa ja sillo aamu aukes fiinisti lähikuppilan cafe ö leellä ja krösaantilla!

Näitä syömäkuvia olis vielä lisää vaikka kuinka saatanasti, mutta ehkä jo riittää. Karkkia en jostai syystä syöny reissussa laisinkaa, mutta eiköhä homma korjaannu kotosalla sitte taas. Juomapuoli tuli hoidettua paikallisella pullovedellä ja hyisaatana että se osaski maistua maukkaalle, salettii jostai lähiojasta pumppaavat ne pullot täytee. Kyllä Suomessa vaa kelpaa hanasta hörpsiä vettä, sano!

Nii, tuossa taisinki jo mainita ranskan kielen taidoistani (jota ei siis oo), ni hämmästyttävän sujuvasti tilailin kuitenki ruokaa ranskaks päivät pitkät. Ja ku ranska kerran on nii helppoo, ni voin opettaa sullekki!
Eli kanaruokaa tilataan lausumalla "pulee" ja osottelemalla sormella tiskissä olevia annoksia. Ja mikäli haluaa kertoo montako niitä otetaa, ni nostetaa joko yks sormi ilmaan ja mölistään "ön" (tai "yn" tai muuta sen suuntasta), tai vaihtoehtosesti kaks sormee ja sanotaa "". Helppoo ku heinänteko!

Heinänteosta tuliki sitte mielee et kohta onki taas se juhla-aika ku vatut alkaa kypsymää. Kävin tossa kotimatkalla suunnistamassa yhen kierroksen Haminassa ja siellähä pääski kauden ekojen vattujen makuu (ja on muute edelleen tänäki kesänä voimassa se viisaus että älä syö vattuja kesken suunnistuksen, ku niistä tulee nii saatanalline jano..). Tossa elokuun alusta pitäs taas palata Espoosee (oikei ihka uutee kämppää) ja propleemi onki että ehämmää tiää missä siellä o parhaat vattuapajat! Pitääki siis tää loppukuu käyttää tehokkaasti täällä Savossa ja käyä kurkkimassa josko sato alkais kypsyä. Jos joku kuulija sattuu tietämää hyvät puskat Espoossa, ni vinkkejä otetaa vastaa. Pitäähä ihmisellä pakastin olla täys vararavintoo taas talveks.

Nyt meen paistamaa nakkia ja soutelemaa. Kauan eläköön maaseutu!