Juu, kun tuossa manasin jo että tänä kesänä jäi luontoretket ja kansallispuistot käymättä (sitä ei lasketa, jos kisoissa juoksee kansallispuiston puolella, koska sillon ei oo kansallispuisto-moodissa). Ja vielä enemmän tässä nyppi se, että jos mää jumalauta asun Espoossa ni oha se kansallishäpeä jos en mee Nuuksioo retkelle. Ni joha oli aika tehä asialle jotai, joten eiku lauantai-aamupuuron jälkee rusinat taskuu ja keula kohti Nuuksioo.

Kansallispuistossaha on idea liikkua jalkasi ja kun yksin on matkassa ni viihtysämpi tyyli on juoksujalka. Olin oikei suunnitellu hienon reitin Metsähallituksen kartasta (luontoon.fi on muute aivan loistava sivusto, toim.huom). Ja kuten kartan alla todetaa, sitä sopii käyttää vaan suunnitteluu, eikä se sovellu maastokäyttöö. Joten piirsin oman kartan, joka soveltuu oikei hienosti maastokäyttöö ja jota voi vapaasti kaikki lukijatki käyttää retkillään!

Nonii, Nuuksioon ku lauantaina lähtee ja etenki jos on tämmöne yksin mököttäjä, ni retken suunnitteluun kannatta hieman panostaa. Ensinnäki kannattaa lähtee tarpeeks aikasi, ni saa juosta alkumatkan yksin. Ja toiseksee kannattaa kierrellä mielummi ne kauimmaset kierrokset, ku ne keskimmäiset rallibaanat, joissa reippaillaa mölisten 10 hengen porukoilla. No eiku siis kliio parkkii Högbackan tiluksille ja tossua toisen etee. Juostuani noin 3 metriä, totesin tulleeni huijjatuks! Jumalauta, kartassa luki polku, ni tää polku oli levee metsäautotie. Kylläpä vitutti, heti alkuu! No mutta, kyllä sieltä alko jossai vaiheessa löytyä myös polkua alle. Se mikä oli kyllä hämmentävää läpi reitin, et vaikka mimmosta erämaakierrosta oot menossa, ni yhtäkkiä maailman komeimmat kalliopolut törmäs metsäautoteihin, joita pitki mentii kilometrikaupalla. How boring is that?

No niin, ensin ohjelmassa oli siis lämmittelylenkki pohjoseen päin jonkun laavun kautta, jonka jälkeen suunta käänty etelää ja Kattilan kautta kiertämää kierroksia! Ekana Korpinkierros (taisin kuulla korpin kraaksuvan puussa), sitte Punarinnankierros (en nähny punarintaa, enkä tiiä miten se piipittää), osa Nahkiaisenkierrosta (en oo iha varma et mikä nahkiaine ees on, mut ei niitä siellä kyllä näkyny!) ja vielä siipasu Haukankierrosta (siellä mitää haukkoja ollu..) ja kohti maalia. Reitti meni melkei niinku olin siniskynällä suunnitellu karttaa, mitä nyt hetkosen harhalenkin tein ja sillälailla. Aikaa meni 2:39 h ja oliki kyllä semmone olo että iha saatanan hienoo että se kliio alko pilkottaa sieltä puitten välistä. Retken paras hetkihä on aina se, ku osuu sieltä jostai puskista (yleensä vastakkaisesta suunnasta mihi aamulla lähti) takas autolle ja tietää että voi viimein käyä istumaa ja syyä evästä. En ookaa aikoihi juossu noin pitkää lenkkiä, joten olo olikin hitusen sen mukanen. 

Keli oli varsin passeli tämmöseen retkeen, olikoha +4 astetta tselssiusta ja vähä sato lunta sillon tällö. Matkalla oli yllättävän paljo pitkoksia, jotka, ei kovinkaa yllättävästi, on iha saatanan liukkaita ku niissä suonotkelmissa on kaikki jo huurussa ja jäässä. Siitä piste lisää Nuuksioo, et pitkospuut oli ehtaa tavaraa, puutapeilla yhtee nuijitut. Eikä semmoset juntit naulapyssyn kanssa laudasta nikkaroidut laiturit, niinku monessa paikassa nykysi. 

Yhteenvetona: erinomainen retkikohde, silloin tällöin todella komeita kalliota ja erähenkisiä suolampia. Plussana lisäksi runsas polkuvalikoima. Miinuspuolena: iha saatanasti väkeä ja liian leveet baanat paikotellen.
Kispe suosittelee!

Niinja otetaampa vielä katsaus, miten tähä retkeen oli valmistauduttu:

La: Suunnistus, seuran cup 2.02h (13km)
Su: Pyöräretki 1.30h
Ma: Voimistelu 0.45h
Ti: Juoksu 1.00h
Ke: Kahvakuula 1.00h + juoksu 0.15h
To: Ulkoilu
Pe: Kahvakuula 0.50h + juoksu 0.10h
La: Juoksu 2.40h

Titityy sullekki!