Nonii voivittu johan on taas soppa keitetty. Nimittäi kasvissoppa. Hesarissa on tässä viimeaikoina uutisoitu pk-seudulla (valtuustoissa ja mielipidepalstalla) käytävästä kasvisruokadepaatista. Eli kun jossain kaupungissa päätettiin että kerran viikossa lapsille tarjotaan kunnon ruokaa koulussa ja sitte viereissä kaupungissa moinen ehdotus tyrmättiin perustuslain ja lapsenoikeuksien vastasena. (En nyt muista oliko se Espoo joka sen hyväksy vai hylkäs, muttei se tässä nyt nii relevanttia ookkaa).  Että ohan se nyt iha saatanan kauhiaa, ku lapsi JOUTUU SYÖMÄÄ JOTAI KASVIKSIA! Herranjestas, oha joka lapsella oikeus liharuokaan! Ei ketään voi pakottaa!!! Ja kyllä nyt naapurin kepapkuppilat juhlii!! Ja sillälailla. Voi saatana että. Että siihenhän salettii kuolee jos joutuu joskus vähä kasvista syömää ja ylipäätää se o terveydelle haitallista ja muutenki pakottamista lihansyönti-vakaumuksen vastaseen toimintaan. Voi jumalauta, että. Että iha aikuiset ihmiset ja helvettisoikoovielä  tämmösenä ylenlihavuuden ja paskansyönnin kulta-aikana tosissaa nousee barrikaadeille terveellistä ruokaa vastaa. Siellähä sitte kotona varmaa opetetaa miten se blöö taipuu ruokaympyräks, ku laittaa niitä kaks peräkkäi.

Ja sit ku lapsilta kysytää et mikäs sitä o suosikkiruokaa koulussa, ni kuulemma pinaattiletut (niitten syönnistä on aina ne perinteiset kisat) ja ohrapuuro. Että hyi kristus sentää.

Nomutta, kun asioita tosiaan seuraa pk-seudulta käsin, niin on alkanu vaan entistä enemmän vituttamaan se suomalainen tapa uutisoida kotimaan asioita. Eli ku Helsingissä hieman sataa lunta, ni lehet täyttää lööppinsä SUOMI HUKKUU LUMEEN otsakkein ja sisäsivuilla puidaan et miten selvitään taas tästä kaaoksesta ja kuinka nyt jos koskaan maltti on valttia siellä vitun kehäykkösellä kaahatessa! Niin tottatosiaan, samaan aikaan muualla Suomessa ei välttämättä sada lainkaan lunta ja jos sataakin, niin vuosisatojen saatossa on opittu miten kyseisen luonnonilmiön kanssa tullaan toimeen. Ja toisaalla Suomessa ei todellakaan ketään kiinnosta, että miten poloisilla kansalaisilla siellä Helsingissä meneekään. Eikä Savon lumisateita juuri lööpeissä noteerata (miks lumisadetta ylipäätään pitää uutisoida, onkse ens kesän kuumin uutinen et paistaa aurinko?).

Juujuu, siirrytäämpä kuitenkin kivempiin aiheisiin. Olin tuossa viikonloppuna tosiaan Savossa ja siellä sydän ja mieli lepäsi. Aijjai. Voiko olla mitään hienompaa kun eräsuksilla hiihellä hiljalleen järven selkää, umpihankea ja käydä tarkistelemassa verkkoja? Pakkasta -27 ja aurinko senkun porottaa. Voi että. Sen jälkeen paluu arkeen onkin tottatosiaan hieman karu. Onneks otin pitstopin Jyväskylään, niin on pehmeempi laskeutuminen taas loppuviikosta sinne kehäkolmosen sisäpuolelle. Niin ja en oo muistanu hehkuttaa vielä olympialaisia yhtää. Taino, en tiiä onko niissä noin suomalaisten osalta niin järin hehkuttamista, mutta oha se hienoo aamusinki kattoo kisoja ennen töihin lähtöä. Ja ylipäätään rytmittää elämänsä pariksviikoks täysin urheilu(ohjelmie)n ehdoilla. Tässä alkoki juuri viimene rypistys, ensviikolla voi sitte nukkua taas normaalisti.

Mutta nyt äkkiä syömään, lihaa tietenkin! haha