Miu mau!
Viikonloppuna se sitte taas aukes! Ei pullo, vaan kisakausi. Kun Birkepeineri tosiaankin meni sivu suun, ni jotain puoliälystä piti keksiä suuren tyhjiön täyttämiseks, joka mieltä kaihers. Ja tällä kertaa päätin juosta maantiellä kilpaa.
Jos joku ei muistanu, ni A) en oo erityisen kova juoksija ja B) asvaltilla juokseminen on ihan perseestä. Eli lähtöasetelmat oli kerrassaan mainiot. Samoin oli sää, kun etelästä päin puhals iha saatananmoine tuuli ja vettä rips raps.
Kisakeskus oli jossain Loviisan ja Inkeroisten puolivälissä ja puolenpäivän aikaan soi töötti ja sitte mentii. Matkaa oli 14,5 kilsaa ja reittinä paikallisen järven kiertävä tie. Ainii, muistin toki verrytellä varsin huolellisesti ainaki kolme minuuttia. Joten eikun matkaan.
Ensmäiset neljä kilsaa puskettiin päin sitä etelätuulta ja kerranki sain hillittyä itteni ja pysyttelin miesten takana tuulensuojassa (enkä tietenkää menny ite vetämää!) ja oottelin että alkaakohan juoksu kenties tänää kulkemaan. Neljän kilsan kohalla kello näytti melkei 21 minsaa ja aattelin että, pitää vissii ruveta laittamaa vauhtia tähä touhuu, et ehtii kaheks mummolaa kattomaa Paris-Roubaixin kisaa Eurosportilta. Sitten kurvattii vasuriin ja en enää pysyny housuissani vaan rynnistin letti sojossa karkuun (karkuun siis niiltä muutamalta, joita siellä jäännösisijoilla enää oli, toim.huom.). Sivutuuli oliki semmone, että hyvä kun pysy tiellä. Eellä, peltoaukeen toisessa reunassa näky edellä menevän letkan selkiä ja päätin, että jumalauta mää saan noi vielä kiinni. Ja kun alkumatkan seuralaisilta olin vähä päässy karkuun, ni ei siinä voinu alkaa enää himmailemaankaan.
Seittemän kilsan kohalla käännyttii taas vasurii ja nyt alko paras kohta: myötätuuli! Ja kisan isoimmassa ylämäessä sain letkasta tippuneen ekan selän kiinni. Ja sitte eiku seuraavan jahtiin! Kaheksan kilsan kohalla oli mehutarjoilu ja siinähä alettii olla jo voiton puolella ainaki matkan pituuden osalta. Kymppikilsan kohalla viisari näytti 49:49 joten tahti oli parantunu iha kohtuulliseks. Sitte kurvattiinki taas vasurii ja sivutuuleen. Se oli hyvä että letti sojotti kisan aikana joka suuntaa, ni pysy kampaus suorassa! Tässä kohilla sain vielä yhen hahmon kiinni ja sitte jostain syystä ne eellä menevät selät ei oikei enää lähestynykkää. Ja oloki alko olla ihan hieman että voi saatana sentää. Sitte tuli se kisan kliimaksi, viimene kurvi vasempaa ja viimene kilsa vastatuulee. Aina välillä ne viimeset kilsat on yllättävän pitkiä, kuten esimerkiks tällä kertaa. Olo oli aivan saatanalline (kun riittävän huonokuntosena juoksee riittävän kovaa riittävän kauan, ni alkaa mahassa vääntämää ja oksettamaa melko reippaalla momentilla) ja se vastaanpuskeva monsuunituuli ei varsinaisesti helpottanu sitä menoa.
No sitten lopulta löyty maamiesseurantalo (MMST!) ja maaliviiva. Kello näytti 1.12 ja ehin just sopivasti sinne viirun toiselle puolelle puhaltemaa ennenku takaa tullu viiden miehen takaa-ajojoukko rynni maalii (parasta kisoissa on aina se, jos takaa-ajajat ei saa kii, samapa tuo miten niitten eellä menevien suhteen käy..). No sitten loppuverryttelynä kompuroin autolle ja eiku kaasu pohjassa suoraa mummolaa, jossa lihapullat jo oottiki kulkijaa!
Kausi on siis avattu, suht kohtuullisella suorituksella. Kisaväsymys iski tänäaamuna klo 9:00, mutta eiköhän tästä ehdi tointua ennen seuraavaa koitosta, joka on Pyynikillä ensviikon sunnuntaina. moi
Kommentit