Noniin, hahahah pääsinki tossa joku aika sitte taas väläyttelemää taitojani. Tällä kertaa lajina oli kaakunleivonta ja siinä oonki tottakai iha saatanan kova! Edelliskerran leivoin jotai kakun tapasta muistaakseni joskus toissa kesänä. Ja sitä ennen pari vuotta aiemmi. Eli tämmöne kerran parissa vuodessa on iha oiva tahti siihe leivontaa, sano. Ja koska oon nii perkeleen taitava leipuri, aattelinki jakaa tän mahtavan luomisprosessin nyt lukijoiden kanssa. Ku näissä kaikissa leivontablogeissaha kerta päivään päivittyy, ku "eile teki mieli jotai makeeta ja päätin sit pikasee pyöräyttää tämmöse prinsessa-kaakun, joho tursotin voivittu sen seittemällä tusertimella koristuskermavaahtoo ja askartelin joutessani marsipaanista siihe linnan, prinssin, hepoisen ja vielä sen lopunki valtakunnan". Ni jos iha noi normaali ihmine alkaa leipoo, ni ei se saatana iha silkkaa satua ole. Vaan yhtä tuonelan painajaista. Otetaampa ote. 

Eli ku kakun leipomine alkaa, ni ekana tietty otetaa esille intterkuukle ja aletaa ettimää et mitäs helvettiä siihe taikinaa piti laittaa. Sit ku eri ohjeista on iteroinu sen ittelle sopivan ohjeen (jota nyt ei loppupeleissä luonnollisestikkaa noudateta iha pilkullee, ku kuitenki puuttuu erinäisiä ainesosia), ni sitte eiku kauppaa hakemaa niitä aineksia (ks. edellinen) ja luomistyöhö! 

Kakkun teossa ei sit piisaa et saa sen taikinan loihdittua sinnepäi, vaa se taikina pitäs vielä kipata johonki somaan kakkufatii et voi laittaa sen uunii. No ihanku mulla olis jotai kakkuvuokaa. Mutta oha sentää erinäisiä astioita, joissa valmistuu makarooniloodat ja sensemmoset, ni eiku sinne vaa ja lämpöö kohti. Kyllä se suorakaidekakkuki maistuu ku tarpeeks nälkä o.

No sitte ku kakku on saatu uunista ulos, alkaaki se toinen kiperä kierros. Se pitäs nimittäi jotenki aistikkaasti täyttää ja päällystää. Tässä tehtävässä edesauttaa, jos osaa hahmottaa kumpi puoli aikaansaannoksesta on pohja ja kumpi kansi. Itse keksin tän vasta seuraavana yönä, mutta voiha sitä sit aina latoa suuhu vaikka väärinpäi jos ei muute maistu. Oon myös karvaasti oppinu, et kaakkua on hyvä jotenki kastella ennen täyttämistä, ni ei juutu puolikurkkuu. Ja taas alkaa varustelukilpa, voivittu niitä pensselitä joita talosta löytyy on käytetty lähinnä maalaamisee ja vois kuvitella et ne ei oo ne ykkösparhaat siihe kostukkeen sutimisee. No jälleen keinot on sallittu, joten kyllähä sitä märkää lopulta siihe kaakun pintaa saatii. Ja jos kohta siinä määrin, et siinä vaiheessa ku se taideteos piti kasata, ni se kansi hajos voisaatana varmaa 18 osaan. Siinäpä sitte kokosin palapeliä loppu illan ja ihailin itteeni.

Nomutta, eiku leivonnat yöks jääkaappii ja aamulla suklaatia pintaa. Sehä on nimittäi parasta, et vaikka kuinka kakku menis iha päi vittua, ni kaiken voi aina pelastaa kaatamalla tarpeeks suklaatia sen päälle! Ja kun oon tämmöne sokerileipuri numero yks ja muutenki oi niin taiteelline, ni koristelin tän juhla-aikaansaannoksen tyylikkäillä kirjaimilla. Kas tässä lopputulos:

 

hahaha eikös ole mahtavan hieno! Huomatkaa silkkisen sileä pinta sekä tyylikkäät tursotukset ylt'ympäri. Aattelinki jo, et jos ura ei oikei lyö tulta tekniikan ja busineksen saralla, ni voin myös ryhtyy leipuriks! hahaha

No mutta sitten paluu turvallisempii aihepiireihi. Onneks tuossa männäviikonloppuna oliki vallan mainioita syyspäiviä, aurinko paisto ja sillälailla. Ni johan sitä taas innostu ulkoilusta tuossa lähimaastoissa.

Illaks onki sitte luvattu lunta, joten pitää varmaa kohta alkaa voitelemaa suksia. Ai saatana että voiski jo talvi tulla, oon iha valmis! Noniin heihei.