Hopoti hoi!
Nyt  oon mukana taas (menneen talven) aallon harjalla, kun joka plokissa on ollu semmone meininki, et viikko kirjailijan kanssa. Ja uskosinki että kaikkia kiinnostaa aivan mahdottomasti, että mitä se kispe sai aikaseks hiihtolomalla. Ni tsa-daa, täältä se tulee (ehkä aavistuksen myöhässä, mutta kuitenki)!

Viikko kispen kanssa Pyhällä

Lauantai: Heräsin joskus seiskan aikoihi, niinku yleensä. Sitte laitoin puurot pulputtamaan ja kyllähän DI myös keksii keinot keittää mutteripannulla kaffeet induktioliedellä. Juon aamusin yleensä kaks kupillista kaputsiinoa ja lusikoin yhen lautasellisen puuroo. Näin myös tällä kertaa.

IMG_2609.jpg

Nonii, aurinko nous tunturissa ysin maissa ja päätin kerranki olla erilaine! Enkä tällä kertaa  rynnistänykkää ladulle, vaa lähin oikei mäkee! Oon polttanu telemark-vehkeeni roviolla, koska oon siinä lajissa iha perseestä. Ja mua ei oo iha kauheesti rinteessä viime vuosina näkyny muutenkaa, mut oon vaihteeks tänä talvena ottanu haparoivia siivuja laudalla. Ja sitten eiku vaa kurvailemaa!

IMG_2636.jpg

Loppupäivästä olo alkoi olla vähä syvältä, joten taisin makoilla pääosin sohvalla ja kattella teeveestä talviurheilua.

 

Sunnuntai: Heräsin joskus seiskan aikoihi ja sitte oliki ohjelmassa kahveen ja puuron keittelyä. Ja sillälailla.

Olo oli melkosen perseestä ja muutenki aavistuksen uupunu kaikista hienoista urheilusuorituksista, joita on alkuvuodesta tullu taottua. Joten olin jälleen erilaine, enkä taaskaa rynnistäny ladulle! (tällästä ei oo Pyhällä tapahtunu varmaa koskaa..) No en sentää iha koko päivää jaksanu maata sohvalla, kävin vähä tepastelemassa Isokurun suunnalla ja saatoin olla onnellinenki.

IMG_2641.jpg

Maanantai: Sitte taas heräsin siihe aikaa ja keittelin sitä itteään. Olo oli sentää jo inhimilline, jote eiku sukset pussista ja voiteluhommii! Ulkona puhalteliki kunnon tunturituuli, mut aurinko nous ja päivä alko vaikuttaa iha lupaavalta. Ja kyllähä se aurinko paistoki, mut tuuli oli sen verran kova, et latu oli aivan täys puunkaarnaa, oksia ja kaikenlaista roinaa. Ja arvaa vaa kuinka monta sataa kertaa piti pysähtyä, ottaa suksi jalasta ja raapsia sitä kaarnaa irti pitovoiteesta. No riittävän monta ainaki!

IMG_2659.jpg

Alko jossain vaiheessa jo hieman jurppia se jatkuva krihnaamine siellä suksen alla ja nälkäkin jo kurni, joten eiku mökille lusikoimaan lounasta! Sivakointia 27 kilsaa ja aikaa tähän sain kulumaan melkei 2,5 tuntia.

Lounaan jälkee makasin jonnin aikaa sohvalla ja sitte aattelin vaihtaa lajia. Luistelukalusto alle ja uutta matoa koukkuu! Johan alko matka taittumaa ja meno maittumaa. Reippaan tunnin painalsin menemää ja mittariin tuli 17 kilsaa.

 

Tiistai: aamun kuviot ei yllätä ketään! Päivän keli oli aika tuhnunen, yöllä oli sadellu jonnin verran lisää lunta ja sorruin jälleen kerran klassiseen ladul eka-syndroomaani. Ladun aukasu ei oikei maittanu ja muutenkaa siitä suksinnasta ei meinannu tulla hevon helvettiä. Jonkun 1,5 tuntia viitin survoa ja siinä ajassa ehin hädin tuskin 16 kilsan lenkuran. No hyvä ruoka, parempi mieli, you know.
Syömisen ja sohvalla makaamisen jälkee vääntäydyin vielä takas ladulle (ja kun kaupassaki piti käyä, ni yhistin sen kätevästi samaan keikkaa, ni ei tartte koko aika ulkona hyppiä!). Luistellen jonkun tunnin verran ja 11 kilsaa. Ja eiku maitopurkit repussa heiluen ku Kaisa Mäkäräinen konsanaa loppumatka!

IMG_2633.jpg

Sitte eiku sopan keittoon ja leivontahommii, ku saatii mökille illaks ehtoollisseuraa. Ja jäätelöki maistu siinä seurassa varsin kohtuulliselta! Sekös vasta mukavaa.

 

Keskiviikko: voijee! Tätä päivää olin oottanu viime talvesta saakka (ja ehkä siks oli hyvä alkaa kukkumaan jo kuutosen aikoihi). Nimittäi ilmatieteenlaitos oli luvannu, et keskiviikkona paistaa aurinko ja niihän se teki! Voi mahotonta! Just passeli -3 pakkasta ja tunturissa latu. Voiko mikää olla parempaa?

Pakkasin juomaleilii hartsportit ja eväspatukat, nenälle aurinkopleksit ja lähin lykkimää! Lankesin tosin (tietenki) siihe samaiseen ladul eka –syndroomaan ja ens alkuun tuli 6 km harhalenkki, kun tunturilatua ei ollu vielä ajettu. No pääsee sinne tunturii onneks toiseltaki puolen, joten eiku suunta kohti Luostoa.

IMG_2671.jpg

Meno maitto ja suksikin piti ja jopa luisti jotenkuten. Ja aurinko paisto ja kaikki oli mahtavaa! Sieltä sivakoin Lapin soita, tunturin laitaa, kurun reunoja ja lopulta parin tunturin yli. Ja sitte alamäessä piti iha hihkua äänee ja muutenki lauleskella, ku olin (sanoinko jo?) onnelline!

Ja onneks olin jo alkumatkasta keksiny retkelle kohokohdan: Huttutunturin nousun jälkeen munkki latukahvilasta! Voi jee jee jee, arvaa kuinka parhaalta se munkki maistuu 4,5 tunnin kohalla!

IMG_2678.jpg

Loppumatkahan oli silkkaa juhlaparaatia, pääosin loivaa alamäkee ja pukkasin tasatyöntöä menemää ku viimestä päivää silkasta innostuksesta (ehkä osin myös johtuen hieman vähiin käyneestä pitovoiteesta).

Ja sitte 62 kilsan juhlakiertueen ja likeemmäs 6 tunnin laatuajan pääteeks kurvasin mökin pihaan ja olin, no: onnelline. Kyllähän siinä sitte jo ihan hyvin lautaselline apetta maistuki ja taisin hieman ojentautua myös soffalle tuumailemaan elämän suuria kysymyksiä.

Sitten kävi kutsu lähtee hotellin punttisalille ja sillä hetkellä olo oliki just semmone, et podaamaan pitäski päästä! haha. No kävin siellä kuitennii vähä voimistelemassa ja seuraamassa kun hiihtokoulun raavaat miehet etukyykkää!

 

Torstai: Herätys oliki taas kuutoselta, kun vapaasti laskeva puolisko lähti taas aamu-randolle (kauheen kätevää, et mun yösuunnistuslampulle löytyy käyttöö myös talvisin!). Eiku taas kaffe ja puuro porisemaa, ku kylään oli tulossa oikei aamupuuro-seuraa! Ja mikä sen hienompaa, ku lappaa porukalla puuroa naamaan (ja randoilijaki kerkes sieltä retkeltää takasi lautasen ääree).

IMG_2651.jpg

Olo oli yllättävän terävä, joten kaippa sitä sitte vois lähtee vaikka taas lykkimää. Perinteisen hiihto ei oikei maittanu, joten lähin etenemää niin sanotulla vapaasti valittavalla tyylillä. Keli oli taas vähä nihkeempi, hiljalleen pukin reippaan kympin (johon meni melkei tunti) ja sitte jo nii oliki nälkä, että piti kiireesti palata peruasioiden äärelle.

Mut sitte alko jurppimaa, et mikä se semmone tunnin lenkura oikei on olevinaa, ei mikää! Köytin siis vielä lenkkarit jalkaa ja kävin hölkkäilemässä kansallispuiston poluilla (sekä kaupassa!) jonkun tunnin verran.

Mutta ei siellä sohvalla joutanu taas kovin kauaa köllöstelemää, ku oli aika suoriutua ilta-randolle. Tosin tällä kertaa niinkin eksoottisesti, kun skinnaten Pyhän rinteiden huipulle kuppilaan, jossa oli illanvietto ja oikei lappilainen menjyy! Jalkaani sain vähän erikoiset altai –nimiset suksimet. Nää vehkeet on varustettu keskiosastaan kiinteillä nousukarvoilla, suksella on mittaa reipas metri, side on vähän niinku lautasiteet ja kantapää irti. Ja ainakaa näihi altaimii ei ollu kantteja sattunu mukaan. Ylöspäin niillä pääsi ihan suht sukkelasti (kuhan alkumatkasta kraapsi sieltä irti sen kymmensenttisen lumiköllin irti), alaspäin tulossa ei sitte varsinaisesti torvet soinu. Ihan yhtä painajaista oli se touhu!

No onneks perillä ootti jättiannos poronkäryä ja jätskiä. Ja laatuseuraa! Ennen puolta yötä sieltä sitte suoriuduttii mökille ja saatii kaupan päällisenä puurokaveri sohvalle oottamaa uutta annosta.

 

Perjantai: Ja kyllähä sitä puuroo oliki sitte taas aamusta tarjolla. Ja koska oli perjantai, eli makeispäivä, niin saatoimme myös hieman ottaa lakuja kylkiäisenä. Sitten eiku pillit pussii, imuri ulisemaa ja sen jälkee auton keula Jyväskylään päin. Ja kyllähän se taas mieltä ylensi ajella vesisateessa 8 tuntia kohti etelää, sano!

Sen pituinen se hiihtoloma. Omin voimin etenemistä kerty neljässä päivässä (kun vihdoin sain aikaseks mennä sinne ladulle) 14 tuntia ja siinä ajassa ehti 150 kilsan päähän. Ja ruoka maitto, niinku pitääki. Ei se siis ihan perseellee menny!

 

PS: Jos et sattumalta tiedä mikä on rando, nii ei se mitää! Tervetuloa vaan huhtikuussa Pyhän keväthangille osallistumaa Pyhä Randonnée kisaan! Siellä kispekin, tottakai! (vielä en tosin tiiä millä välineillä aion kisan suoriutua, mut ohan tässä aikaa pohtia!)

PYH%C3%84_Randonnee_logo.jpg