Kylläpä on taas viime aikoina rieponu! Meni nimittäi 14 päivän ajan mainiot hiihtokelit aivan sivusuun! Ku piti ladulla lykkimisen sijaa maata sohvalla köhimässä ja nenää töristämässä. Niskaha siinä tulee aivan saatanan kipeeks, ku ei oo muistanu sitä lajia tarpeeks treenailla!

No onneks eilen tokenin taas ladulle. Ja vaikka suksen luisto ja etenki hiihtäjän veto oli aivan perseestä, ni jostain syystä olin taas onnelline!

photo-normal.jpg

(plokin innokkaimmat lukijat varmaa arvaaki, missä maisemissa sitä taas ollaan!)

Ja tänään (kuhan olin ensin käyny hiihtämässä, asiat tärkeysjärjestyksee!) ni lähin oikei mäkee kurvailemaa.

pyha-normal.jpg

No huomasin siellä mäessä, et vaikka maisemat on kymppi, ni ehkä sitä vois puuhailla jotain muutaki. Se lasketteluha on iha hieman torspo laji. Siellä narun päässä ihmiset hinataa mäen päälle ja sit sieltä kiemurrellaa tuulenlailla alas. Välillä käyää munkilla ja sitte taas narun päähä. Siinähä mättää se palkitsemislogiikka täysin, sama ku ladulla olis joku työntämässä aina ylämäessä. Eihä se alamäki (eikä se munkki!) tunnu miltää, jos sitä ei oo ite ansainnu!

Juu, tässäpä sitte pitääki alkaa valmistautumaa ensviikon mattotesteihi, uskoisin että isku on melkone! moi