Moi,
kävimpä taas tossa männäviikolla Oslossa. Ja siellähän oli niin somaa niin somaa, niinku nyt jouluna aina ostoskadulla pitääki!



Nomutta, tiiättekö ainaku on joku seminaari. Ja siellä sitte hienosti pitää jonku esityksen ja ihmiset kuuntelee haltioituneena, että mitä järisyttävää sulla (tai kellä tahansa) onkaa kerrottavana.
Ni sitten voivittu aina joku valopää hihkuu esityksen jälkee, et hei voiksää lähettää sitte ton esityksen sähköpostilla! Voisaatana että! Etkö voinu vittusoikoo kuunnella ja piirtää vaikka jotai merkintöjä vihkoihis, jos oot nii kiinnostunu aiheesta?

No sitte voidaanki siirtyä köökin puolelle. Mun piti jo hienosti julkasta kuva-kollaashi kispen kokeilevan keittiön uudesta luukista, mut eihä tää saatanan vuodatus toimi ja en saa ladattua mitää kuvia (joten joudun tyytymää intervepistä varastettuihi otoksii tässä kuvituksessa! öhöm..).
Mutta kyllä kokeilevassa keittiössä tapahtuu silti, vaikkei sieltä oo mitää nyt kuulunukkaa. Tossa taannoin oli nimittäi eräätki pikkujoulut, joihi keksin että määhä leivon jotai iha kreisiä (ku oon melkosen etevä leipuri, as you know)!
No tähä kyseisee leipomuksee kuulu sitte loppusilauksena suklaatikerros (kuten tiedätte, nii minkä tahansa perseellee mennee leivonnaisen voi aina seivata kaatamalla sen päälle litran suklaata). Joten niin tälläkin kertaa.
Suklaatiha pitää siis sulattaa, jotta sitä voi ryhtyä kaatelemaa. Ja oon antanu itseni ymmärtää, että ammattilaiset sulattaa suklaadin vesihauteessa. Eli sillä viisii, että kattilaa vettä kiehumaa ja siihe päälle sitte joku metallikulho, jossa suklaa sulaa.
No kerrompa nyt ihan vinkkinä tulevia sessioita silmällä pitäen, et kantsii valita hieman erikokoset kattila ja kulho.
Nimittäi ku valitsee melko samankokoset, ni siinähä saattaa ykskaks käyä silläviisii, että se saatanan kulho mulahtaa sinne kattilaa, ku hanska kätösee. Ja millä helvetillä sen nyt sieltä saa irti, ku kulhossa on millin levynen reuna ja sinne kattilan ja kulhon välii ei mahu ees ohuin veitsi (ja välissä on vielä ves'höyryä, joka pitää sen liitoksen melko tiiviinä..).

No ehämmää suotta oo käyny insinöörifysiikan kursseja. Ekaks päättelin, et kun se lämmössä kerran laajenee, ni kylmässähä se vois kutistua just sen verran, et se kulho irtois. Eiku kattilayhdistelmä pihalle yötä (sillo ei ollu vielä pakkasia) ja aamulla sitte irrotuspuuhii. Ni arvaa vaa, eihä se saatana hievahtanukkaa.
No mutta kyllähä DI keinot keksii, et jos ei se lämpöoppi auta, ni siirrytää paineen puolelle (takataskussa on tietty ässänä vielä murtolujuuden laskenta, mut siihen tarvii onneks turvautua vaan kun muut keinot loppuu!). Paineen laskentahan on silkkaa lasten leikkiä, eikä sitä kokeilevassa keittiössä tarvi ees laskee, riittää kun estimoi!


Eli eiku kattila levylle ja napit kaakkoo. Hahahah ja sitte ku painetta oli tarpeeks saatu kehitettyä kiehuvan veden voimin, ni se kulhoha lens siitä kiertoradalle sellasella vauhilla, et hyvä ettei liesari lähteny mukaa!

Eläköön fysikaan lait, niihin voi aina luottaa! <3

Ja loppuun katsaus viimeviikon aikaansaannoksissa urheilumaailman puolella:

Ma: Puntti 0:45 h
Ti: Hiihto (P) 1:35 h
Ke: -
To: -
Pe: Puntti 0:45 h
La: Testijuoksu 5km + verryttely + hiihto (V) 1:00 h
Su: Hiihto (P) 1:50 h
Yht: jotain 7 h