Voi että, ehkä taisitki jo arvata mistä aihepiiristä aion nyt lausua muutaman sanan?

(Kuva: Kimmo Hirvonen)
 
Kyllä oli taas niin parhauden parhautta viikonloppuna, ettei elämä tunnu enää miltää ja silkkaa tyhjyyteen tuijottelua ollu taas viime päivät!


Ensteks Vantaalla kirmattii Venlojen viesti, jossa meiän tähtiavaaja oli taas tuttuu tapaa kärkikahinoissa ja ansaittua tv-kuva-aikaa saatiin riittävästi. Sen jälkee palattii normitasolle ja maaliin ehittiin sadan sakkiin. Kylläpä siinä jo hieman väsyttiki osuuden päätteeks, vaikka hupi ja lysti oli vasta alkamassa.

Hetkosen ku teltassa pohdiskeli elämän suuria aatoksia makuupussin syleilyssä, ni saiki taas alkaa kaivelemaa tamineita esille. Tällä kertaa vuorossa oli viime kesäisestä Jukolan avaus-osuudesta inspiroituneena toinen osuus ja joukkueki oli vaihtunu Pönttövuoren Peikoista stavangerilaisee iidrets klubiin. Matkaa oli tiedossa reipas 12km ja olo oli sen verran puolikuol  öhh vetreä että aattelin jättää verryttelyt hieman vähemmälle. Ja lähtökiihdytyksen ja verryttelyn pystyki hoitamaa kätevästi samalla vaivalla, ku K-pisteelle (eli sinne missä se rata alkaa) oli matkaa kepeät 1000 metriä viitotusta (Jukolan avaajat nelisti sinne muuten ajassa 3:08 ja matkalla oli aika monen kymmenen metrin nousu ja alustana savipelto, kuinka moni bloginlukija tahi -kirjottaja pistelee tonnin kolmeen minuuttii edes radalla?)
No kylläpä siinä kummasti verty kun pisteli vaan tossua toisen etee ja jossai vaiheessa matka alko oikei maittamaa. Ukkelia siellä hyppäs sikin sokin pitkin mettiä, niinku pitääki ja rastit tuli vastaan varsin mallikkaasti.

Radan eksoottisimmat vaiheet koettii erään pellon reunassa, ku Mike Powellin tyylinen loikka ei iha riittäny ojan vastarannalle. Sinneppä uppos kispe saveen reittä myöten ja kyseessä oli siis ihka oikee savi, eikä mikää turpeella pehmennetty normikura. Hahaha voivittu sitku vihdoin pääsin sieltä irti, ni kartta oli nii savessa ettei siitä nähny mitää. Ja ku kädellä pyyhki ni tilanne vaa paheni. Eikä housuu pyyhkimine varsinaisesti auttanu sekää. Lopulta niksikkäästi keksin pyyhkiä pahimmat savet paidan selkää sekä sisäpuolelle. Ni näki taas!
Ja vaikka lopussa askel alko painaa kohtuullisen paljo, ni vaihtoo ehin varsin kohtuullisesti sijan 620 tietämissä.


(tässä kuvassa piti olla ilonen suunnistaja, mut en tiiä mihi se meni!)

Pesupaikalla oliki sitte hieno hetki, ku koitti saada noi jalkaa bentonoidut sukat irti. Hahaha, hetken aikaa sai nykiä et irtos. Nyt onki savihuolletut silkosääret iha kaupan päälle!

Juu no sitte koittiki paras hetki, se mitä on koko vuos ootettu! Viestit on viety, puhasta ja lämmintä yllä ja eiku lakukaupoille! Hipii!


Et jos vappuna ei saiskaa lakua, ni kyllä Jukolassa aina saa! Voiko mikää saada ihmistä onnellisemmaks, ku istua aamuyöstä hieman voipuneena kisakeskuksessa ja mutustella metreittäin makiaa!

Ja koska blokien ilmeisesti pitää nykyaikana olla interaktiivisia, ni nyt voitki kertoo: mitä SÄ teit viime lauantai ehtoolla!
moi