Noniin huhu, nyt oon taas löytäny kotii Pohjosesta. Eli Lapin matkailun kakkososa tuli käytyä (tosin sehä o oikeesti jo kolmos-osa jos joulun aikaset matkailut otetaa laskuissa huomioo, mut ei niitä ny oteta). Nytpä matkakertomus tulee kuitenki oikei kuvallisena!

Suunta oli ensalkuun ihka oikealle porotilalle Raattamaan, joka siis sijaitsee siellä Pallaksen takana. Ja ku kerta siihe suuntaa on meno, ni matkalla voi käydä oikei ulkomailla. Niimpä koukkaus naapurin puolelle Haparandassa ja suorin vartaloin Ikeaan tsötpullareille. Ja voi veikkoset, ei siellä puodissa ainakaa pihistellä annoskoossa. Perusannokseen kuulu kepeät 15 pullaa ja voivittu varmaa kuus potaattia. Tosimiehe annoksessa pullareita olis ollu sit se 20 ja potattien lukumäärää en uskalla ees arvuutella.

Jo vain ruoka maitto!

Sitte piti tietysti käydä myös ulkomaalaisessa ruokakaupassa. Siellä on aina yhtä hauskaa. Jos nyt kotomaassaki on alkanu kaupan hyllyihi löytymää reilua ruokaa, ni kyllä taas huomas että ruottalaiset on muutaman loikan eellä. Siellä oli reilua ja ekolokista ruokaa iha joka sorttia ja vaikka kuinka montaa eri makua. Pitihä sitä vähä kaffia ja spakettia hamstrata ja tietenki koittaa ekolokiset suklaatimuffinssit. Sitten vielä reissun kohokohta. Siellä tsötpullar-kaupan takana oli nimittäi tämmösen ykkösluokan karkinsyöjän paradiisi, semmone iha saatananmoine Makeismaailma! Candyworld vai mikälie olikaa, ei siinä paljo kerinny kaupan nimeä tavailemaan ku piti rynniä sinne sisälle ja kahmia kainalot ja kassit täytee makeista ja suklaatia, ku kunnon adhd ikää. Aijjai että oliki mainio puoti.

No sitten oliki aika taas loikata auton kyytii ja jatkaa matkaa napapiirin toiselle puolen. Aamulla sitte ku porotilalla heräsin ni ai hyvä jumala mitkä maisemat. Aurinko senku paisto, pakkasta reilu parikymppiä ja siellä 10km päässä se Pallaksen tuntur-jono jo odotteli suksijaa. Eiku sukset jalkaa ja tunturia päin!

Jotta alkumatkalleki saatais jotain jännitystä, unohin tietenki juomaputelin ekalle juomapaikalle ja sain suksia 4 km lisälenkin, kun jossain vaiheessa huomasin vahingon käyneen. Tässä neiti innokkaasti suksii, autuaan tietämättömänä unohtuneesta omaisuudestaan.

No sitten viimei päästii tunturin juurelle ja itse asiaan. Noin 4 km (ja nyt ei sitte puhuta jostai yltiötrendikkäistä vertikaaleista, vaan ladun pituudesta) melko napakkaa nousua. Sielläpä sitten autiotupa jo odotteli kulkijaa ja kylläpä suklaadi, ruisleipä ja eväsmehu maistui vallan mahtavuudelle.

Kuvassa näkyvä Montellin maja sijaitsee jossain 500 metrissä ja itse Pallaksen huippuha on 807 moh (kun vertaa johonki naurettavaan Levin 531 moh). Ja kuten taisin jo mainitakin, suklaati saa mielen vallan ilokseksi!

Oli myös hitusen kylmä, joten onneks oli napavarustus mukana ja pysty nautiskelemaan myös alamäestä. Ihan kohtuu reippaat vauhdit ja jännittävät kurvit tarjosi tämä tunturi.

Retken pituudeksi tuli noin neljä tuntia ja sitten oliki oikei hyvä maata loppupäivä sohvalla kattomassa MM-kisoja.

No kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin ja eiku pillit pussiin ja kohti Yllästä. Ylläksellä paisto myös aurinko, joten eikun mäkeen! Sielläpä sitten kurvailin ja oli vallan lystikästä. Ajoimpa vielä ennen sulkemisaikaa yhden kyydin sillä kondoolilla. Se menikin niin huimaa vauhtia, että kävellen olis saattanu olla aikasemmin perillä.

No sitten olikin aika ryhtyä taas ansaitsemaan ittelleen elantoa ja ojentelemaan ihmisille suksia testiin. Pari päivää Ylläksellä ja sen jälkeen vaihto Leville, jossa myöskin pari päivää. Kelit oli tietenki iha perseenreiästä ja Levi nyt on sieltä muutenki, joten oli hirmu hauskaa.

Kävin sentään pari kertaa hiihtämässä ja testasin myös Levi bläkin, eli sen mustan hiihtoladun. Ja petzlin valossa tietenkin. Olikin melko jännittävää, kun se valon kajo piisasi just siihen että näki alamäessä kovaa kyytiä lähestyvän vastapenkan, mutta sitä ei tietenkää nähny että kumpaan suuntaa se seuraava mutka on.

Onneks viimein tuli se ilta kun kotimatka sai alkaa. Oulussa vietetyn pitstopin päätteeksi kotiin pääsin seuraavana päivänä. Ja tulipa viikonloppu sitten vietettyä vielä Himoksessa. Nyt olis takki aika tyhjä ja elämä yhtä suurta vitutusta. Elopaino on intensiivisen suklaakuurin johdosta noussu kilon, mutta onneks matkalta tarttu mukaan uudet sukset, ni jospa tässä taas joku päivä alkaa elämä voittamaan.

Tartun ajankohtasiin aihepiireihin taas tuonnempana, kunhan saan hieman käsitystä, mitä maailmalla on tapahtunu viime aikoina. Hejkun kejkun!

 

PS. Niijoo ja hiphei! Nyt on taas yks uus kansallispuisto käytynä, tavotehan on käydä niissä kaikissa.