Moi,

lueskelimpa tossa eräänä ehtoona Tekniikka&Taloutta ja siellä on lopuks aina semmone pähkinä. Et ratkaseppa tää joutessas, ku kerran deeii oot. Joskus ne on aika pahoja, semmosia loogis-matriks-ajattelua vaativia, et hermot menee jo parin minsan pähkäilyn jälkee. No nytpä siinä oli semmone neliö ja ympyrä ja vielä kerran neliö ja yks mitta annettu ja piti laskee sen toisen neliön pinta-ala. Siis semmone mikkihiiri-lasku jota jossai yläastee ekalla geometrian tunnilla lasketaa kieli keskellä suuta.

No oon tässä jo manannu ennenki et se on yhtä saatanaa, ku matemaattis-fysikaaliset laskentataidot on kyllä allekirjottaneelta hävinny ku se kuuluisahko pieru Saharan aavikolle. Et voi saatana ku enne vanhaa sitä laski kaiken päässä ja muutenki integroi vaikka unissaa. Ni ei muute kannata nykyää strategia-konsultilta (hah!) paljo tulla kyselee et kantaiskoha tää palkki. Ei jumalauta mitää toivoo et osais laskee jotai lujuuksia enää. (Suosittelenki näissä asioissa kääntymään suoraan nti Teknillisen Mekaniikan puoleen. Etenki jos meinasit rakentaa sen siltas polymeerista!)

No nii, siinä T&T:ssä oli tosiaa se tehtävä ja aattelin siinä jukurttia syyessäni laskee sen. Piti ottaa oikei paperi ja kynä ja sitte vielä muistella että mites saatanassa se Pytagooraksen lause meni. Sitte laskin ja neliöjuuri oli kuulkaa ja kaikki. Ja hiphei sain oikei vastauksenkin ja olin todella tyytyväine itseeni. Ja katoin sit vielä sivulta 10 oikeen vastauksen. Ni voi saatanan saatana: VÄÄRIN! Voi kristus että ei oo pitkää aikaa jurppinu nii paljo, meinasin repiä peliverkkarit ja sen lehen ja verhot ikkunasta. Nii paljo vituitti etten tienny miten päi olis, et mikä saatanan impesilli musta on tullu, etten osaa voivittu sentää semmosta pikkulasten laskua ratkoo. Ja päätin lähtee seuraavana aamuna hakee äitin varastosta insinöörimatikan kirjan ja opetella laskemaa. No koska pähkinät ei tarinan mukaa putoo kovin kauas puusta, ni tapana on että lähetän ne pähkinät myös isälle (joka sattuu olemaan matemaatikko ja ratkasee yleensä ne pähkinät noin puolessa minuutissa). Ja lähetimpä sitte senki, että siinäpä sulle, piinats.

No aamulla olin lähössä hakemaa sitä kirjaa (ja vieläki vitutti  nii paljo ettei mitää tolkkua), ni sähköpostissa oli myös tavan mukaan vastaus isältä, että näin se ratkastaa. Ni voi saatana, se mun ratkasu oli oikei. Ja lehessä vääri!

Sitte en enää tienny mikä vituitti enite, mut oliha se kerrassaa mahtavaa ettei ookkaa iha aivokuollu vielä. Mut haempa sen kirjan silti. Voin sit kertoo jos ku osaan laskee taas jonku dynamiikan peruslaskun.

Nomutta, sitten pitääpä kertoo missä olin eile. Ni Hurtsin keikalla! OOOOOOOHHH se oli nii parhautta että! Olin oottanu koko syksyn et pääsen tanssimaa kehittämääni tip-tap  danssia Sundayn tahtiin. Ja kyllä!

Jotta just säkin pääset vähä (ikäänku) tunnelmii, ni tässäpä vähä kliinisempi versio jostai Saksasta (tai mistä vitusta lienekää)

 

Nyt pitää mennä pakkaamaa matkapagaashia, ku huomenna pitää lähtee arvaahan vaa minne. No sinne nii mihi aina pitää päästä <3

heippa!