Ni miten mää voin kirjottaa kaikkee tärkeetä tänne plokii ku tietokoje meni rikki? No onneks mcare pisti haisemaa ja yhessä yössä hajonneesta kovalevystä ja säleisestä näppiksestä loihdittii tulen uus peli ja intternet senku vilisee taas!

Ni mitä asiaa mulla nyt sitte oli? Ni voiettä, iha ite oon pitäny itteni hengissä! Oli nimittäi männäviikonloppuna  SM-viesti tuolla Nuuksion pohjoisreunassa ja siellä on sitte sieniä nii saatanasti. Ja ku tossa jo joskus taannoin kerkesin manata, etten oo käyny Nuuksiossa vielä retkellä, ni nyt oon viikon sisällä käyny kolmesti. Ja tsanttarelleja sekä suppilosieniä on ämpärikaupalla! Usko pois.

(Poimintatekniikkaa vois ehkä vielä aavistuksen hioa, tosin mettäthän on täynnä kaikenmaailman sammalta ja havunneulaa, ja jonkunha ne pitää sieltä siivota)

No mutta, kuten ootte varmaa kaikista trendilehistä ja voivittu downshifting-sivuilta lukenu et nyt just sitä eniten kuuminta on se sienien keräämine ja iha ite ruuanlaitto. Ni määki sitte! Tässäpä siis oikei ohje miten sitä soppaa syntyy. Tsada-da-daa! Kauan kaivattu kispen kokeileva keittiö on täällä taas. Ja tällä kertaa siis KKK:n teemana on tee-se-it-se-ruoka.

Sienikeitto: Ole hyvä ja laita saappaat jalkaa ja ota ämpäri painele sinne johonki sammalmättäille hakemaa sientä. Tokiha sienikeiton voi tehä ilmanki, eli korvata sienet vedellä, tulee vaa vähä laihempi versio!

Sitte eiku kaupan meijeriosastolle kirnuamaan sitä koskenlaskujuustoa paketilline. Ja kotona sitte pumppaat hanasta vettä kattilaa ja keität sen (ku ihan ite laitat levyn kutoselle).

Ainii ennen sitä veden keittoa piti paistaa ne sienet. Ja sipulitki piti laittaa maaha sillo huhtikuussa, ni käy nyt ne nykimässä ylös ja pilpusta mukaa! Ja sitte jollain tapaa näistä raaka-aineksista yhteensä muotoutuu lopulta keitto, jonka voi suristella sileeks, jos siltä tuntuu. Ja ai herranpieksut ku o hyvää!

Nonii, mettässä samoillessa kerkee aina pohdiskella kaikkee tärkeetä. Analysoin esimerkiks sitä kumpi on sienissä parempi kohta, se ite haetun ruuan syömine vai löytämisen ratkiriemu. Melkei kallistun jälkimmäisee. Kerkesin myös tavata melko runsaasti syksysiä, veikeitä ystäviä. Hirven puutteessa niitä saatanan elikoita kaivatu taas tukka ja kalsarit ja voi helvettisentää, iha joka paikka täytee. Ja jos ennen vanhaa hirvikärpäset ymmärs lentää suoraa sinne tukkaa kiipeilemää, ni nykysi ne lentää päin naamaa ja takki vaa ropis ku niitä tulitti joka suunnasta. Se oli hienoo, sano!

Nojuu, viime viikonloppuna saatii siis suunnistuskausi päätöksee, tulevana on vielä edessä pyöräsuunnistuksen viimeset SM-koitokset. Sunnuntaina onki sitte taas joku parin tunnin kisa tiedossa, salettii sataa ja on plus kuus. Siitä tulee silkkaa hienoutta, usko pois. Onneks ensviikolla pitääki sitte pakata pisneslaukku ja lähtee Norjaan. Se jos mikä on hienoutta, mutta senhän tiesitki jo!

heippa

Ainii PS. kuten siis tuli todettua, itse hankittu ruoka maistuu parhaudelle. Niimpä kävin tuossa ykspäivä hieman tepastelemassa tuolla lähi-westendissä. Ja sieltä sitten hieman varast.. öh löysin maasta omenoita! Oikein herkullisia, indiid!

(loput oliki jo syöty tai taskussa)