Tsadaa.
En ookkaa kuallu, vaikka moni niin tiätty jo luuliki.
Eiku oon kato menny töihin! Ihka oikeisiin töihin oikei. Ei siellä oo aikaa kirjotella elämän kohokohdista blogiin päivät pitkät. Ku pitää tehä tiedettä.
Alotin tuossa viimein dippatyön tekemisen ja oonki tähä mennessä edenny jo aimo harppauksin. Oon esim. löytäny vöördistä toiminnon, jolla saa isoja kirjaimia. Ja sit näppiksestä ä ja ö kirjaimet, ni ei tartte sit jälkikäteen piirtää niitä pisteitä aina a:n ja o:n päälle!
Voin raportoida taas myöhemmi, miten projekti etenee.

Ainii, mut pitääki kertoa ihastuttavasta kevätseikkailusta, jonka koin siellä Pyhätunturilla viikko sitten.
Eli retken idea oli mennä somasti villiin erämaahan lumikenkäilemään.
503790.jpg
No alkumatka menikin vallan hienosti, aurinko paisto ja hanki kantoi. Eväätki maistu hyvälle. Harmi vaan, että kispelle sattui matkaan kaks kappaletta saman jalan lumikenkiä.
Siinä vaiheessa, kun päästiin tosipaikan äärelle, eli parimeetriä syvään hankeen, joka ei enää kantanukkaan, alkoi vitutuskäppyrä hiljalleen nousta eksponentiaalisesti.
Voi kristus kun se toinen rönttö tippu jalasta joka kolmannella askeleella. Ja jäi tietty aina sinne puolenreiden syvysen askeman pohjalle. Tällästä matkantekoa sitten oli luvassa varmaan kilometri ja tottakai vielä melko jyrkässä rinteessä. Jossain vaiheessa aloin jo laskeskella, että pitääkö mun saatana jäädä sinne mettään oottamaan, et ne lumet sulais.
No mutta siinä kävi kuitenkin niinku pitikin, eli en jääny susien armoille, vaan selviydyin afterskiihin jossain vaiheessa.
Sillälailla. Terveisiä kansallispuistosta!

Mutta keväthän onki jo pitkällä ja nyt jos koskaan on aika alkaa valmistella kesän rantsuleijona kuntoa. Eli reenailla pötsin sisäänvetoa ja sit semmosta Dressmann-tyylistä hidasta kävelyä.
Tietty voi käyä urheilemassaki, ni sit o vielä komeempaa.
Kispe onki näin kevätriemussa innostunu taas ulkoilemaan ja kuvittelee tietenki olevansa tuota pikaa samassa iskussa, kun sillo 10 vuotta sitte kilpaurheilija aikoihin.
Kävin jo tuossa yks päivä pinkomassa vanhan testijuoksulenkkini ja voi sentään, ei tullu uutta ennätystä. Mut vielä täältä noustaan!
Ja koska ½ maratoonien juoksu on nykysin trendikästä (mm. Jasmo on luvannu moisen kesällä juosta), niin tottakai kispenkin pitää änkeä mukaan. Ensmäinen koitos onkin jo parin viikon päästä Varkaudessa.

Niinjoo ja sitten taas suosikkiaiheeseen, eli salilla kävijöihin.
Menin ja ostin kortin paikalliselle kuntosalille, että voin taas käydä heiluttelemassa jalkoja siinä reidenloitontaja-laittees.
Nojoo niin voi saatana taas niitä saliäijiä mitä siellä on kohdannu.
Laitetaampa saliäijän ominaisuudet oikei pähkinänkuareen.
   
    SALIÄIJÄ
  • Saliäijällä on salipaita. Ja se onki rakas paita jo nuoruusvuosilta. Kovin montaa kertaa tätä tuttua ja turvallista paitaa ei ookkaa keritty tässä vuosien saatossa pestä. Ja hyi jumalauta siitä saa sitten koko muu maailma kärsiä. Eihä siellä voi edes hengittää, ku saliäijän hienhaju peittää kaiken raittiin ilman, peilit menee huuruun ja linnut tippuu oksilta.
  • Saliäijä podaa tosissaan. Sen voi jokainen salilla olija kuulla siitä vitunmoisesta ähkinnästä ja puhinasta, jota salimies pitää. Tästä äänimerkistä kaikki tietää, että NYT nousee muuten rautaa ihan toiseen malliin, ku muilla.
  • Saliäijä omistaa kaikki isot painot. Muilla ei ookkaa sit mitään asiaa sinne isojen kiekkojen äärelle siinä vaiheessa ku salimiehen reenit alkaa. Äijä kahmii kaikki painot ja tangot ympärilleen ja pitää niitä tietenkin hallussaan vähintään puolituntia putkeen.
  • Saliäijällä on salikassi. Tää kassi on tietty samoilta vuosilta kotosin, kun se hieno salipaitakin. Siitä on useimmiten vetskari hajonnu jo ajat sitte, mut silti siitä ei luovuta. Ei edes reenin ajaksi. Tietenkään. Vaan se vitun veska pitää raijata sinne salin puolelle ja säilyttää sitä keskellä vapaitten painojen koroketta, et kaikki tietää, kenen reviirillä ollaan.
  • Saliäijällä on massaa. Ja massahan on voimaa. Lihaserottuvuudesta saliäijä ei oo kuullukkaan, vaan koko äijä on yks suuri, muodoton patti. Mut tärkeintähä onki, et illalla töissä jaksaa kuitenkin niskapersii-otteella kanniskella asiakkaita ympäriinsä.

Noniin ja eikun sitten liikunnan riemua vaan kaikille! Heihei.