Hiio hoi!
Jukolan juhlayö oli taas viikonloppuna, tosin tällä kertaa olin erilainen ja jätin yöjuoksut väliin. Vaikka aika timanttista siellä olis varmaan ollu. Ens vuonna sitte taas!
No onneks lauantai päivällä sai viilettää Venlojen viestissä ihan riittävästi. Mulle oli tällä kertaa annettu vietäväks välipätkä ja sehä meni aika mainiosti! Olihan se siistiä, kun juoksu maitto, nii ohitella 6,2 kilsan aikana about tuhat (edellisten osuuksien) naista. En ookkaa semmosessa ruuhkassa iha hetkee päässy vipeltämää ja tällaselle ei-niin-sirolle-moukarille se ohipääsy ei sinäänsä tuottanu suuria vaikeuksia, hahaa! Onnistuin vahingossa ohittamaa jopa muutaman omanki osuuden viestin viejän! Ja juoksun lisäks suunnistuski suju ku unelma, senku kaasutti lipulta toiselle. Niin kyllä sitte kelpas haukkoo henkee loppuviitotuksella ja tintata vaihtoon varsin mainioissa tunnelmissa.
Tässä tosin ollaan lähtösuoralla, mutta ohittelun makuun on jo päästy!
Ja tunnelmat senku parani, ku sain maalissa palkinnoks: pehmiksen! Hahahah, uuujee!
Kaiken lisäks koko joukkue onnistu mainiosti ja tavotteeseen (edellisvuoden sijan parantamiseen) päästiin kirkkaasti! Venloissahan oli jotai 1 400 joukkuetta, joten sijotuksena 73. oli varsin hyvä, etenki ku kaikki muut joukkueen jäsenet oli vielä alaikäsiä tyttösiä!
Noniin, seuraava tavote elämässä onki ens töiksee tointua taas normaali ihmisten vuorokausirytmii Jukolan yökukkumisista. Ja sitte isompi tavote kukkuukin jo ensviikon lauantaina. Sillon on eessä kispen kiviset kilometrit Cortinan poluilla ja siellähän oon aikeissa tulla maaliin lauleskellen! Ja aattelinki tässä loppumetreillä ottaa (iha itseäni lohduttaakseni) katsauksen siihe, et miten sitä on tullu oikei valmistauduttua. Tää on kuitenki tähän astisen kisauran (ajallisesti) pisin ja ehkä kovin koitos. Ja kun H-hetki alkaa lähestyä, kakkahätä yltymää ja ahdistus nousemaan tappiinsa, niin sillonhan ajatuksena on yleensä, että voi saatana ehämmää oo harjotellu yhtää. Tai ainakaa tarpeeks. Ja olis kyllä pitäny sitä ja tätä tehä enemmä. Ja miks en käyny enemmä hakkaamassa ylämäkiä. Tai alamäkiä. Tai tasasia. Ja sillälailla.
Tämmöstä pitkää juoksua varten olis tosiaa iha jeppistä, jos olis jonkunlaista kestävyyttä tullu haalittua. Näistä tärkeimpinä pidän pitkä- ja vauhtikestävyyttä.
Ensin mainittua, eli turnauskestävyyttä haetaan pääosin pitkillä lenkeillä, joiden vähimmäispituus voidaan määritellä iha oman maun mukaan. Oman maun mukaan pitkä lenkki on yli 2 tuntia kestäny suoritus.
Hiihtäen parin tunnin lenkit menee yleensä iha lauleskellen, etenki jos ja kun kevätaurinko paistaa Pyhällä!
Vauhtikestävyyttä ja jonninmoista oksennuksen sietokykyä taas haetaan kovilla lenkeillä. Nekin voidaan määritellä iha vapaasti. Oma määritelmä menee juuri tuon oksennuksen siedon kautta, eli jos maalissa ei oo saatanalline olo, nii kovin kovasta suorituksesta ei ollu kyse.
Vauhtilenkeillä on hyvä olla mukana toppatakkimiehet seuraamassa suorituksen sujumista!
Kun mulla on toi hieno urheilutiuku ollu jostai marraskuun lopusta käytössä, ni voidaanki vaikka laskee valmistautumisen alkaneen sillon, kun se kello laitettii eka kerran käyntii. Ja kun sieltä kellosta kerran saa kaikenlaista daattaa ulos, niin otetaampa katsaus. Tuliko pitkää ja oksennusta koitettua talven mittaan, mitä? Marraskuun lopusta kesäkuun puoliväliin, eli noin puolen vuoden saldona:
- Yli 2 tuntia kestäviä lenkkejä yhteensä 22 kappaletta, joista pisin reilu 6h hiihto Pyhällä
- Kovia treenejä 35 kpl, sekä (ainaki näennäisesti) reipasvauhtisia lisäks 14 kpl
- Yhteensä puolessa vuodessa urheilua noin 240 tuntia, eteenpäin kuljettuna reilut 1 900 kilsaa (eli keskimäärin 8,5 h ja 65 kilsaa viikossa)
Oikeet kestävyysurheilijathan reippailee jotain 1 000 tuntia vuodessa, joten aika ujoista määristä siihen nähden puhutaan. Perus sohvallamakoilijaan verrattuna kuitenki iha kohtalainen setti. Eli datan valossa mun pitäis tulevasta 47 kilsan (ja 3 000 nousumetrin) taivalluksesta vuoripoluilla selviytyä ihan hyvin. Todellisuus voi tietty olla jotain aivan toista, mutta sehä sitte selviää lauantaina 27.6.!
PS. kispen plokilla on ainaki yks lukija! Hän tuli vastaan Jukolan teltta-alueella, siinä huussin kohilla noin klo 06! hahaa, jee!
Kommentit