Noniin, nythän se jo taannoin tässäkin plokissa mahdottomasti keskustelua herättänyt pakkoruotsin poistoaloite on annettu eduskunnalle pohdiskeltavaks. Ku ilmeisen moni suomalainen on sitä mieltä että yhen ylimääräisen kielen opiskelu on vertaansa vailla oleva vääryys, josta aiheutuu epäilemättä loppuiäks traumoja lähes kaikille suomalaisille ja joka estää elämässä menestymisen verrattuna ihan keneen tahansa muuhun! Ja tästä kärsimyksestä pitäis ihmiset pikimmiten vapauttaa!

Koitin sitte oikei ymmärtää et mikä se pointti tässä tohinassa ihan oikeesti on. Et mikä siinä pakkoruotsissa nyt on nii perseestä, et kansanedustajienki pitää työaikaansa sen pohtimisee käyttää. Onneks tähän apua tarjos perussuomalaisten ajatuspaja, josta oli tuupattu maailmaan oikei pamfletti (joka tunnetaan kesämökillä termillä pefletti) Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu. No niin, ensinnäkää en tajunnu tuosta perspaperin otsikosta yhtää mitää, mut onneks asiaa avataan tarkemmin:

Tilanne ajatellen ruotsin pakollisuutta on tytöille edullisempi kuin pojille, joilla tämä motiivi on heikompi. Kiinnostus ruotsiin voi koskea pyrkimystä päästä ruotsinkielisiä lähelle tai kuulua heidän kanssaan samaan ryhmään (yhteenliittyminen).

Hhahaha voisaatana sentää! Ymmärsitkö pointin! No määpä aukasen: ku sälleille ei oikei Nya Vindarin tavaamine maistu, ni kyllähän se asettaa nuorukaiset epäedulliseen asemaa! Ja mimmien ainoa syy ruotsin tankkaamiseen on se, et pääsis jonkun tukholmalais-komistuksen (tai miksei suomenruotsalaisen rahasuvun vesan) kesäböönaksi. Ja siitä ei kuulkaa hyvää seuraa Suomen kansantaloudelle pitkässä juoksussa! 
Oliskoha armeliaampaa nakata kaikki vastasyntyneet poikalapset Tourujokee, ni niitten ei tarvis kärsiä nii kovasti? 

28%2Btalous%2Bsuomi%2Bruotsi-normal.jpg

Perussuomalaisista puheenollen, sieltähä tuuppaa tunnetusti maailmalle kaikkea muutakin nerokasta. Ihastelin suuresti sitä taannoista älynväläystä, että avioliitossa lapsia tekevät (ja todennäköisesti 6 vuotta kotiäitinä ahertavat) naiset pääsis muita aikasemmin eläkkeelle. Tässä kehitelmässä kuulemma samalla kun parannetaan naisten asemaa, pyritään lisäämään syntyvyyttä nimenomaan avioliitossa. Naisten asema epäilemättä paranee sillä, että kerryttää ittelleen eläkettä mahollisimman lyhyen aikaa. Ja vielä todennäkösemmin jälkikasvusta tulee paljo parempia ihmisiä, ku ne on syntyny avioliitossa! Voi jumalauta, avioliitossa! Vieläkö tässä maailman ajassa on jotain saatanan väliä missä liitossa vai sen ulkopuolella tenava syntyy? Kyllä on aikamoista paskaa arvottaa ihmisiä parisuhdevalintojen takia. Sano.

 

Nonii, siirrytäämpä sitten turvallisemmille vesille, eli urheilun saralle.
 Suunnistuskausi on nyt aukastu ja tällä kertaa päätin lähteä ns. helpon kautta. Eli yhteislähöllä Vaajakosken Terän miesten treeneissä. Kyllä ei yhteislähöstä ollu enää ku häilyvä muisto siinä vaiheessa, ku vihdoin löysin ykkösrastin. Ihan hieman oli lettisojossa kartan lukeminen ja vielä samaan aikaan ajattelu niinsanotussa talviterässä. No onneks ne Teräsmiehet juoksi 3 kilsaa pitemmän reitin, joten loppumatkasta sieltä alko taas tuupata miestä ohi vasemmalta sekä oikeelta.

huuhkajajuoks-normal.jpg
Tässä kuvassa tosin ollaan Huuhkajankierroksen maisemissa pääsiäisenä! 

Eilen kävin sitten vuorostaan Tampereella taivaltamassa puolimaratonin. Ja tähän valmistauduin huolellisesti syömällä karkkia, suklaatia, lakuja ja jätskiä kahella käellä pari edellistä päivää. Ja jo vain ei ainakaa enerkian puutteesee kaatunu se kisa! Tällä kertaa jäätte ilman tarkempaa kisaraporttia, mutta tulevia vuosia ajatellen ihan vinkkinä niin sulle kun mulleki: Pyynikkijuoksuun ei väldesti kannata lähtee enkka mielessä. Kyllähän mää periaatteessa tiesin, että Pyynikki on harju ja senkin tiesin, että se munkkikahvila (ja 6km juottoasema) on siellä harjun päällä. Mut jostain syystä en ollu oikei sisäistäny kuinka monesti sinne harjun laelle pitää siksakta ja toiseksee kuinka saatanan pitkästi ja jyrkästi sitä ylämäkee onkaan. No oli siellä onneks alamäkiäki, ni niissä pääs sitte kaahaamaa koko rahan eestä. Viimene 12 km juostiinki sit aika tasasella ja taktiikka oli alottaa loppukiri 16 km kohalla. Ja yllättävän hyvin sitä vauhtia vielä pysty kiristämää ja onnistuin jopa ohittelemaan pari kolme sijaa. Olo oli kyllä taas aika saatananmoine viimeisillä kilsoilla ja maalissa kello näytti jotai 1:53, joka lienee hitain puolikas, mitä oon koskaa juossu. Eläköön!

Onneks maalin päästyäni sain suoritua suoraa Neiti Teknillisen Mekaniikan (sekä Herra Mustan Donitsin) sohvalle pulupeiton alle toipumaa elämän rasituksista. Sen pituinen se!

Ja nyt kun juoksukausi on auki, nii tervetuloo kaikki plokin lukijat Vaajakoskelle kirmaamaan kesäiltasin!

t. kispe