Moi! En aatellu saada enää loppuvuodesta mitää kovin merkittävää aikaseks, joten yhtä hyvinhä voiki tehä yhteenvedon vuoden 2015 aikaansaannoksista jo tässä vaiheessa. Määhä oikei tammikuun alussa asetin hienoja tavotteita tän vuoden varalle. Mitenkäs homma sitte meni? Osuko mikää kohillee!

2015 tavotteeks asetin seuraavaa (ja toteutus suluissa):

  1. Aion olla jonkun lajin ranking-listan ykkösenä ja voittaa toisen SM-kullan  (olin vasta kolmonen siinä ranking-listalla, mutta SM-kulta sentää tuli, uujee!)
  2. Aion hiihtää tunturissa ja aurinko aikoo paistaa! (kyllä!)
  3. Aion juosta enkat kympillä (no tää kyllä jäi tekemättä, vedin sentää enkat maastotestissä, mut ei sitä tähä voi kelpuuttaa)
  4. Aion juosta 47 kilsan kisan Italian vuorilla ja tulla hihkuen maalii! (kyllä!)
  5. Aion oppia pari uutta temppua, en tiiä vielä mitä! (opettelen just painonnostotekniikoita, tempaus alkaa jo lähtee lastenpainoilla!)

 

Eli suurin osa (4/6) tavotteistaha tuli täytettyä, mainiota! (kandee tietty asettaa vaan semmosia tavoitteita, jotka on sen verran helppoja viihdyttäviä, et ne viitsii täyttääkki!)

Ja aattelinki, et voisinki samalla vauhilla myös tehä koosteen vuoden 2015 tähtihetkistä. Ne tosin on tietty jo pääosin tässä blogissa kauden mittaa esiteltyki, mut kertaushan on ja sillälailla!

Talvella oli parasta pitkät suksinnat Pyhän uljaissa tunturimaisemissa. Tunturissa tuli käytyä talven mittaa aika taajaan, muistaakseni kuus kertaa (eläköön yrittäjän arki!). Tänä vuonna vihdoin ymmärsin hilautua sinne myös huhtikuussa, joka on parasta aikaa Lapin lumilla. Voi että se oli mahtavaa lykkiä vaa menee ja aurinko paisto!

IMG_2764.jpg
Taustalla Suomen kaunein ja parhain: Pyhä!

IMG_2263.jpg
Etualalla Suomen kaunein ja parhain: Kispe!

Osallistuin siinä talvikauden päätöksenä myös ekaan rando-kisaani. Sehän oli myös mahtavaa, etenki ku lajiharjottelu oli alotettu pari päivää aikasemmi ja laskutekniikka todellaki oli huippuunsa viritetty. Ja tietty se oli myös mainiota, että kisassa oli jaossa epäviralliset suomenmestaruudet. Voiko olla hienompaa, ku olla epäviralline!

pyharando%202.jpg
Ylämäet sen sijaan suju, senku tako menemää!

No sitten suli lumet ja pääs Vaajakosken takamaastoon nelistämään. Kyllä se maistui myös ja maastossa tuli muutenki aika paljo aikaa vietettyä!

IMG_3181.jpg

Kävin muutamissa suunnistuskisoissa ja yhen taisin jopa voittaaki. SM-kisat sen sijaa meni aika perseellee, mut semmosta se o!

IMG_3124.jpg
Onneks maalissa oli kuitenki innostunu vastaanotto, tuli kultaa tai ei!

Kesän vakio kunkkuviikonloppu oli tietty Jukola. Ja siellähä oli parasta, niinku aina. Ja en tiiä mikä voiskaa olla parempaa, ku hyvin menneen osuuden jälkee saada kätösee jäätelö!

IMG_3317.jpg

Mutta tosiaan koko talvi ja kevät tuli tuupattua lenkkiä iha vaan yksi asia kiikarissa. Ja se oli kesäkuun lopussa kisattu Lavaredo Ultra Trail. Voi saakeli se oli hieno kisa! Ja sen suhteen oli ykköstavotteena se hihkuen maaliin tulemine. Ja melkei hihkun vieläki, ku sitä kisaa muistelee. Kisaraportti löytyy täältä.

IMG_3366.jpg
Kisan onnistumisen kannalta ratkasevassa roolissa oli timanttiset Huoltomiehet!

IMG_3393.jpg
Kisaa edeltävänä päivänä on hyvä käyä tekemässä vähä reittitiedusteluja, tässä vaiheessa askel oli vielä kepee!

IMG_3390.jpg
Sormeni osoittamassa kohdassa askel alkoi hieman painaa seuraavana päivänä! 

IMG_6089%20%28kopio%29.jpg
Ja kyllä se jäätelö muute maistu ihan kohtuulliselta tämänki kisan maalissa!

Cortinan jälkee iski täydelline post race depression, eli kisan jälkeinen mökötys. Takki oli tyhjä, ei minkään sortin tavotteita tai aikomuksia koko loppuvuodelle. Mut silti jostain syystä painon koko heinäkuun vaa menemää, enkä suotta viittiny palautella. Käytii myös Franskassa seuraamassa Le Touria ja siellähä pääs mahtavii maisemii nelistämää!

IMG_3545.jpg

IMG_3612.jpg
Nummella tekee ihmisen mieli: laukata!

No kyllähän se todellisuus sitte lopulta iski. Siinä elokuun alussa, kun piti taas mennä kisailemaa, ni ehämmää saatana soikoo jaksanu mihinkää! Ja siiinäpä sitte loppukesän (suunnistus ja juoksu)kisat meniki pääosin perseellee.
No sitte kuitenki vielä vähä tsemppasin, ku kerran tavotteena kerran oli se SM-kulta, ni ei se sohvalla makaamalla tuu. Ja onnistuin kasaamaan itteni ja iskemään semmosen kanuuna-ajon oikeeseen hetkee ja pyöräsuunnistuksen SM-sprinttikisan kultamitali ripustettii mun kaulaan. Uujee.

IMG_7025%20%28kopio%29.jpg

Sittenhä se kausi oliki oikeestaa siinä. Tänä kesänä selvisin yllättävän kevyillä vaurioilla. Kevään ekassa suunnistuskisassa kaaduin olkapää eellä puuhu, mut ei siinä sit onneks hajonnu mitää (vaikka se oli aika vitsikkään näköne pari viikkoo, kun toine olka oli 10cm alempana ku toine). Cortinassa kaatuessa teloin aika syvät klommot polveen ja kyynärpäähän. Ja nehä oli nii saatanan kipeet ja turvoksissa viikon, ettei oikei pystyny olee mitenkää päin. Mut ei niistäkää sen syvempiä vaurioita sieluu jääny. Sehä on aina kotiinpäi, ku selviää koko vuoden ilman luu- tai hermovaurioita! hahaa

Nonii, kausi oli tosiaa siinä ja viimesen kahen kuukauden aikana oon juossu peräti kahesti (näennäsesti) vähä reippaampaa tahtia, kun oon käyny nelistämässä lamppu päässä pitkin mettiä Kurko Cupin merkeissä. Eli selkeesti on kyllä siirrytty jo pk-kaudelle. Katotaa sitte jos tässä keksis jotai jännittävää tavotetta taas enskesäks. Talven mittaa vois tietty käydä jossai pitemmän kaavan kisassa vähä suksimassa, ni pysyy mieli virkeenä. Viimesin hiihtokisa oli kyllä nii täräyttävä kokemus, et en ehkä malta pysyä poissa! hahahaa

Nonii heippa!
truuli joors, kisperi

ps. mites SUN kausi meni?!