Kyllä vaan, Jukolassa taas oltiin ja täytyy myöntää että vieläki olo on aivan perseestä. Ei ilmeisesti toi hikoilu ja yökukkumine sovi ollenskaa tämmöselle säännöllisee 21 - 06 unii tottuneelle työläiselle.

No mutta kyllähä siellä oli taas just nii parasta, ku aina, joten krapulat kestettäköön! Joten otetaampa katsahdus, miten siellä oikei taas menikää.
Jukolassa (niinkun missä tahansa muuallaki!) tärkeessä roolissa on syömine. Ja ku ei oo aikaa jonotella lihapullia, ku pitää seurata Minna Kaupin pyyhällystä skriiniltä, ni onneks on omat eväät matkassa.

jukola1-normal.jpg

Maistuis varmaa muillekki!

No sitten pääsin vihdoin irti Venlojen ankkuripätkälle. Ja tärkein tavote oli saada pari minsaa eellä lähteny jyväskyläläis-joukkue kiinni (eihä mulla tietty oo mitää jyväskyläläisiä vastaa, mut jos ite juoksee eri seurassa, ni sillon on selvä kenen on syytä tulla ekana maalii!). Ja voivittu jos matka on se vähä alle 9 km, ni kuinka monta kertaa ihmine ehtii ohittaa sen yhen ja saman jyväskyläis-joukkueen? En pysyny enää laskuissa mukana, ku piti aina välillä käyä hakemassa vauhtia sivu-urilta ja sitte taas kaasu pohjassa kiriä selkää kiinni.

No onneks joku kilsa ennen maalia kerkesin taas ohi ja huomasin, että nyt nainen jää juoksemalla. Ja sitte eksyin pari sataa metriä ennen viimestä rastia polulla ja sitte piti vetää aivan saatanan raivokas kiri, että sen horisontissa vilkkuneen paidan sais kiinni. No onneks jaksoin nelistää siihen mallii, että kerkesin vielä (kerran) ohi. Joku roti sentää. Ihan sadan sakkii en tosin kerinny, mikä oli ehkä se oikee tavote, mut jospa sitte joku toinen kerta!

No sitte oliki muutama hetki aikaa, kerkes oikei ottaa märät sukat jalasta ja mennä makuupussii pohdiskelemaa suuria ajatuksia. Ja sitte olutteltalle kippaamaan annos kahvia nieluu ja virittäytymää uutee koitoksee. Olin taas menny jossai mielenhäiriössä keksimää, et on iha hirmu nastaa juosta siihen perää vielä Jukolan avausosuus. Ja kun hieman tarkemmin sitä mietin siinä kellon lähestyessä yhtätoista lauantai-ehtoolla, ni totesin sen olevan aivan paska idea. No siitä viis. Eiku märät sukat takas jalkaa, lamppu päähä ja sinne 1600 sonnin sekaa rivistöö ottamaa, et Finlandia-hymni ja tykin törähys saattaa ulkoilijat kesäyöhön.

Ohan se Jukolan startti jotai aika päräyttävää, täytyy myöntää. Siellä rivissä seisoessa ei oikei tiiä pitäiskö itkee, vilkutella vai päästää hätäkakkelström housuu. No hymni soi ja tykin kuulat ammuttii horisonttii ja sit mentii. Ai saatana että mentiinki.

Jukolan viestin lähtö kello 23 on upea näky.

Miesten viestissä on aina hieman eri tunnelma kun naisten. Etenki ku Venloissa tulee useimmiten paineltua siellä puolitosissaan olevien seassa. Sen sijaan Jukolassa ollaan enemmänkin ku mullit kesälaitumella, jossa huudellaan ja mölistään ja säntäillää sikinsokin läpi kesäyön. Kolmosrastilla oli varsin eksoottinen tunnelma, kun siellä oli ilmeisesti vaan yks leimasin ja 1600 suht kiireistä miestä halus leimata yhtäaikaa. Hahaha, Stokkan hullutpäivät on ihan piinats siihen verrattuna. Sen jälkeen letkoissa arvuuteltiin onko seuraavalla juomapaikalla vaa yks muki. Loppumatkasta sen sijaan matkatovereiden suurin huolen aihe oli, ehditäänkö ajoissa maalii, ku Mallasrasti oli menossa klo 00:30 kii.

No kyllä ehittii. Tosin vaihtosija painu yli tuhannen ja aika hädin tuskin alle 2 tuntia, joten noin suoritusteknisesti se oli ihan paska juoksu. Mutta kylläpä oli sitten mukavaa katkokävellä teltalle ja sitte suihkuu ja taisinpa kaataa pussillisen lakritsaaki suuhuni ennen auringon nousua. Ja kyllähä se uni sitte maistu iha kohtuullisesti puol seiskan jälkee aamulla, ku voittajat oli taputeltu maalii!

Summa summarum: kispe suosittelee!

Nyt onki sitte aika lähtee kiiruusti kohti Hipposhallia. Siellä karautetaan kevään testikoitoksen viimenen koitos, eli 3000m ratajuoksu. Nyt jos koskaan epäilen, että ei voi tulla ku ennätysaikoja! moi