Titityy!

Vuosikatsahdus oli näemmä mykistävä kollaashi, joten jatketaan kiireen vilkkaa itse viitoittamallani tiellä!

Tuossa joulualusviikolla olin taas suhaamassa isolla kirkolla ja tällä kertaa olin ovelaakin ovelampi konsultti ja karkasin silläviisiin ajoissa matkaan kohti kotia, että ehin poiketa vähä seikkailulla. Ja kun kerran maat on sulat, ni voiha sitä piipahtaa vaikka kansallispuistoon. Tällä kertaa retkikohteena Suomen uusin kansallispuisto: Sipoonkorpi!

Yks tärkeimpiä onnistuneen retken osatekijöitä on reitin suunnittelu (ne muut on tietty eväät ja vaihtovaatteet). Kun luottokartantoimittaja ei nyt suostunu mitään järjellistä karttaa antamaan, niin turvauduin sekundäärisiin lähteisiin. Hesarissa joskus syksyllä oli juttu Sipoonkorvesta ja muistelin et siinä jutun ohessa oli joku kartanpalanen. Ja sieltähän se vihdoin löyty ja onnistuin lopulta tulostamaa aivan saatanan surkian kartan, mutta oliha siinä jotai teitä ja sillälailla, ni reitin suunnittelu onnistu. Ja löysin perilleki!

Se perille löytämine ei kyllä vielä Sipoonkorven osalta oo tehty silläviisii tavantallaajalle iha kaikista helpoimmaks. Mutta kyllähä vanha metsänhirvi ny kansallispuistot löytää, joten eiku sinne vaa. Eka Kehä kolmoselta ulos ja sitte pieniä ja kiemurtavia oikeelle ja sitte vielä pienempiä ja enemmä kiemurtavia teitä vasemmalle ja tsadaa, parkkis löyty!

Olin sitte suunnitellu valmiiks hienon reitin, joten eiku pipo päähä, nastarit jalkaa ja matkahan! Kerkesin juosta ehkä viis minuuttia enneku eksyin, hahahah. Tosin siinä vaiheessa vielä suurinpiirtein tiesin missä päin ollaan. Muistelin myös mitä yläasteen ruotsin tunnilla opetettii, joulukuinen Lindamorsmossen ei ehkä oo se kaikista kuivin juoksualusta. No siitä viis, jotaki polkuja aina seurailin, kunnes lopulta vastaan tuli järveks laajennu entinen metsä. Ja senkun olin saanu vihdoin kierrettyä (ja ylitettyä leveimmän tulvauoman kaatunutta puuta pitkin, kun mikäki tartsan) ni löysin jonkun tien. Jota ei kyllä ollu mun kartassa. No huihai, voiha niitäki teitä pitki juosta jotka ei oo kartalla. Ja myöhemmin löysin uuden polunki ja pistin kartan taskuun, et sillä ei varsinaisesti enää tehny mitää. Kun ei todellakaa ollu käsitystä missä ollaan. No sitten vaan ihastelin kuusikkoa, kunnes osuin taas metsäautotielle. Ja vanhan inkkarinlailla haistelin, että saattaapi olla että tästä oon reipas tunti sitte juossu toiseen suuntaa. Juuuu! Sieltä ihmeenkaupalla löysinki takas kliiolle.

Mut ku kerran vauhtii pääsin, ni eihä sillo kannata lopettaa. Siitä lähti myös oikei viitotettu Kalkkiruukin luontopolku ja siinähän on jossainmäärin pienempi todennäkösyys harha-askeleilleki. Joten eiku sinne!

Luontopolku oli kekseliäästi merkattu maaston harvoin, valko-vihrein merkein. Iha saatanan nerokas väri kuusikossa, jossa aavistus lunta maassa, sano. Oliskoha ollu joku kolme merkkiä mitkä osu silmää reitin varrella ilman kuikuilua. No viittomavaikeuksista viis, polkuha oli oikei hieno. Lopussa pyyhkästii nii ison avokallion yli, et semmosia harvemmi Suomessa näkee. Tosin ehkä se tuntu vielä entistä isommalta kun siellä sai siksakta ettimässä niitä viittoja.

Lopulta päädyin taas kerran takasi kliiolle ja totesin et onki hyvä hetki pistää työpäivä pakettii ja lähtee kotio. Yhteenvetona Sipoonkorven puistikosta todettakoon (ja myöhemmille polville kerrottakoon): maasto on komea, paikalle löytäminen ja reitillä pysyminen aavistuksen haasteellista. Ja eväät maistu oikei mainioilta Lahdenväylällä!

No sitten onneks pääsinki joulun jälkee lumille. Ja mikä sen hienompaa ku päästä taas hiihtämää. Hieman tais tosin mono hiertää. Ja siitä pääs syntymään rakko. Rakoissahan ei oo muuta vikaa kun et hieman koskee survoa sitä monoa taas seuraavana päivänä jalkaa. Ja ku vielä toisen päivän hiihti ni tulos oli kuvan 1 mukaista (kotona kannustaen todettiinki: ton kans on varmaa kiva mennä huomenna lenkille!).

Ongelmaha vähä laajempien vammojen kohalla on, et mikää laastari ei riitä siitä yli. Mutta ei hätää! Kutsukaa vain kispe ja kuvassa kaks esitelty, ihan itte kakkapaperista ja nilkkateipistä nikkaroitu suojus! Ja hirmu hyvä oli taas mennä!

Ja otetaampa sitten ihan katsahdus tapaninpäivän jälkeisiin tapahtumiin, kun kerran aloin kehuksimaan:

Ti: Puntti 0:45h
Ke: Hiihto 1:45h
To: Hiihto 1:50h
Pe: Pyöräily 1.00h
La: Juoksu 1:30h
Su: Juoksu 1:20h
Ma: Puntti 0:40h + sauvalenkki 1:30h

heihei!

PS: OotSÄ muistanu käyä lenkillä?