Piip piip sanoi hiiri.
Jovain, kauden ekat suunnistuskisat on takana. Jos kantapää on viimein parantunu viime kesäsestä reistailusta, ni nyt on vittusoikoo sitte pohje/akillesjänne siinä kunnossa, ettei välttämättä iha kauheesti tarvi juosta.
No emmää sitte ookkaa juossu, vaan siirryin fillarin sarviin. Kävimpä oikei tuossa viikonloppuna harjottelemassa pyöräsuunnistusta ja tällä viikolla onki sitte ohjelmassa ekat kyseisen lajin kisat. Siitä tulee taatusti melko vitsikästä.
Sunnuntaisen pyöräretken muuten huipensi harjanteelta alastulo, johon sisällytin oikei etuperin voltin (toinen jalka kiinni polkimessa, tottakai). Ai perkele että onki hieman kolottanu kylkeä sen jäljitä. Onneks alustana oli hiekkaa, joten alastulo oli lempeähkö ja pysty hyvin myös analysoimaan liitoradan eri vaiheet jälkikäteen.
Mutta tässä tosiaan nyt on menossa loppukiri tän tuonelan ktm-projektin kanssa. Kaks viikkoo pitää vielä tahkota ja sit nukun viikon. Sen jälkeen syön viikon. Sit kirjotan kradun.
Loppuun kuva-aineistoa todisteena et oon käyny kevään aikana pari kertaa jossai muuallaki tästä koneen äärestä ku kakalla ja koulussa.
Kauan eläköön lemmenviltti!
Kommentit