Juu, oonki joskus maininnu, että on aavistuksen perseestä, et suurin osa ravintoloista, etenki kaikki ketjupisteet, myy kaikenlaista silkkaa paskaa nälkäsen asiakkaan syötäväks. Ja sit jos jossai sattumalta nähäänki vähä vaivaa, et on oikei herefoortin tai minkälie piisonin lihasta paistetut pihvit purkerissa, ni sit ne saatanasoikoo ängetää sinne iänikusten tukusta haettujen, pahvin makusten sämpylöitte välii. Jumalauta sehä o eläimen pilkkaa!

No toine asia on se kattaus, et on kynttilät ja veikeen väriset lautasliinat ja sitte joku hieno tassiki, mihi se annos on läiskästy. Ja sitte ku pyytää kepsuttia, ni ne tuo se saatanan Heintsin pullon siihe pöytää! Jumalauta, eikö sitä voi turauttaa johonki kulhoo? Eihä maitookaa tuua purkissa pöytää, jos sitä pyytää.

Kepsutista tuliki sitte mielee. Kävin tossa taannoin eräässä Jyväskylän nepalilaisessa paikassa. Aikasemmi siellä on ollu iha syötävän oloset ruuat, sillä viisii semmosii metallitasseihi aseteltuna. Et yhessä kolosessa on riistä ja toisessa soosta ja kolmannessa sitte mitä lie. No tällä kertaa halusin olla vähä erilaine ja tilasin nuudelia. En todellakaa tiedä, onko nuudeli oikeesti joku nepalilainen perinneruoka, mut siellä se listassa oli ja minäpoika tilasin. No niin, sitte se annos tuotii. Suurin osa varmaanki tietää, että nuudeli ja spaketti on hieman eri asia (se mikä niissä on eri, ni en osaa selittää, mut oha jumalauta hirvi ja poroki eri eläimiä, vaikka ne samalle kaukaa näyttääki). Ni kattelin sitä sekasotkua lautasella, et nyt näyttää kyllä yllättävän paljo nuudelit spaketilta. Ja voivittu, sitähä se. Ja ei, en todellakaa halua jotai itämaisittai maustettua spakettia lautaselleni. No ei se ollu suinkaa se pahin. Vaa ennen sen annoksen tuontia se tarjoilija toi oikei alusastian kanssa mulle pullollisen kepsuttia! Voi jumalauta, kepsuttia jossai nepalilaisessa! Voi saatana, että.

No sitten parempiin ruokiin! Tänää on perjantai, mikä tarkottaa makumatkaa makeishyllyn suunnalle. Ja kun viikonloppuna on suunnistuskauden päätöskarkelot eessä, ni nyt pitää tankata! Ja jos joku ei tienny (tää paljastu mulleki vasta viime keväänä, uskokaa tai älkää!) ni ei, maratooneille ja muihi kestävyyskoitoksiin EI tankata millää täysjyväpastoilla, ruisleivillä ja vihanneksilla. Ne syyää treenikaudella ja ennen kisaa mittari vedetää punaselle niillä paremmilla hiilareilla, eli: pullalla, hillolla, valkosella leivällä, puhtailla pastoilla ja muilla eliksiireillä, joista elimistö on pitkän kauden jääny paitsi!

Eli pullahylly, täältä tullaan!
Ja kun pullat on uunissa kassissa, niin eikun auton kokka kohti pohjosta. Viikonloppuna kisaillaan suunnistuksen suomenmestaruuksista Syötteen rinteillä. Ja koska tää on viimenen virallinen vuosi naisten pääsarjassa (ens vuonna siirryn vihdoin veteraaneihin, eläköön!! Luvassa lyhemmät matkat, vähemmän karsintoja ja osallistujia!) ni päätinki juhlistaa sitä lähtemällä SM-koitoksee mukaa. Lauantain ohjelmassa karsinnat ja sunnuntaina sitten finaalit. Se onko sunnuntaina lähtöaika A- vai B-finaalissa, onkin ehkä viikonlopun jännittävin kohta. Se on vähä siinä ja siinä riittääkö kisperin vauhti A-finaaliin saakka. Mut tankkauksesta menestymine ei kuitenkaa jää kiinni!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hilirimpsis!