Juu heivaan.
Nyt on viimein pullat uunissa noin koulun käynnin suhteen. Voi hyvä saatana taas, että tuli hieman vietettyä pitkiä päiviä kaiken kevättä. Nyt on siis meneillään överikausi ja ensviikolla (ehkä tai sit joskus myöhemmi) ryhdyn kradun-kirjotukseen.
Mullaha oli oikei hieno viritelmä gradupaikastaki, pääsin jo esittää palkkahaaveitaki. Ni sit kato tuliki tää, tiiätkö tää nykynen taloudellinen tilanne, jossa meidän yritys ei nyt sitten kuitenkaan... ja sillälailla. No vittusoikoo, ei tässä oo muutakaa tekemistä, ni kirjotan sitte sen tuonelan tarinan ittekseni. Niinku kunnon humanistin pitääki.
Keksin nimittäin jo ihan vitun hienon aiheenki, ni jo vain. Ja itse asiassa siitä päästäänki itse aiheeseen, eli seminaareihin. Sain nimittäi tuossa viime viikolla Hälssingissä yhessä trendikkäässä alan seminaarissa sen timangisen älynväläyksen tästä kradu-aiheesta. Mutta kun kerran vauhtiin pääsin, ni olimpa tänäänki seminaarissa ja meen vielä ensviikolla uuellee.
Seminaareissahan on ykkösparasta se väliaikatarjoilu. Aijjai, kaffia ja piirakkaa. Mikä sen hienompaa. Se on myös helvetin hienoa, että ihmiset tulee työajallaan firman piikkii näihi tapahtumiin. Ja sit siellä neulotaan voivittu jotai hellokitty-lapasia, tai naputellaan kieli keskellä suuta corporate governancea, ku paikalle saapuneet europarlamentaarikot kertoo, et miten näitä nykysiä ongelmia voitas iha oikeesti ratkasta. Kristus soikoo, että eikö sitä sitte samantei vois pysyä siellä omalla offisella?
Nomutta, jottei karattais liian kauas tän interaktiivisen kirjoitusviestimen pääteemasta, niin otetaampa katse viime aikojen urheilutapahtumiin. Kävin nimittäin osallistumassa ihka oikeisiin pyöräsuunnistuskisoihi tuossa jokin aika sitte. Ja uskokaa tai älkää, jumalauta mää sain palkinnon! Kyllä oli mahtavaa. Poljin iha hurmiossa ja kaaduinki vaa kerran.
No nää kisat oli tuolla Töysässä ja mihinkä muualle ihmisen ny sielläpäi pitää kisan jälkee suunnata ku keskiselle. hahahahaha voivittu että mikä puoti. Pihallaki nii vallan tahdikas heposen kenkä. hahaha voi saatana.
No mutta on siinä keskisessä se hyvä puoli, et sieltä pääsee pois. Kotimatkalla sitten tuliki kuningas-idea: mennää kattomaa karhuja! Ja eiku kaasupohjassa Ähtärii. Siellähä on niitä karhunpentujaki. Vai olikoha ne Ranualla.
No oli missä oli, näkemättä ne jäi kuitenki. Ku eläintarha oli menny lauantaina jo neljältä kii. Mikä helvetin idea siinä o? Onks karhuilla lauantaisi pileet, ni parempi pysyä poissa.
No tuolla noi niitä karhuja joka tapauksessa olis ollu.
Mutta ei elämä nyt nii kauhian synkkää oo kaikenaikaa ollu kuitenkaa. Tuossa vähä keväämmällä kävin pyöräretken ohessa ihastelemassa paikallisvesistöä ja joha sitä ihmine innostuu kun vesi solisee.
Viime ajat on tosiaan tullu liikuttua (se vähä mitä nyt on edes tullut liikuttua) lähinnä renkaiden varassa, kun jalka ei taas oikein innostu juoksemisesta. Saatana sentää. No kävimpä myös tuossa yks aurinkoinen ehtoo koittamassa lonkkarilla. Voi pojat se oli jännittävää!
Nyt pitää kuitenki laittaa tietokoje kiinni ja mennä viihdyttämään vierasta. Täällä on nimittäi taas kylässä Onni-mies, jonka kaitsemisesta saan vastata ihan omin nokkineni seuraavat pari päivää. Kävimmepä kyseisen eläinkunnan edustajan kanssa jo tuossa lenkillä ja lenkin päätteeksi Onni oikaisi itsensä sammakkoasentoon tuonne kukkapenkkiin nukkumaan. haha
Täältä tähän!
Kommentit