Noniin nyt oonki käyny paikallista yliopistoa jo viikon, joten onki korkee aika tehdä kaikenkattava vertailu teknikoiden ja humanistien välillä. Lähinnä tää vertailu nyt koskee taloustieteiden puolta, mutta humanisteja kaikkitynni!

Otetaas ens alkuun käytännön asiat.
Koulustahan on kiva saada ikioma sähköpostiosote. Jos nyt on mitään käsitystä nykymaailmasta, niin osotteethan on muotoa [email protected].
Mutta ehej! Osotteena on tietenkin käyttäjä[email protected]. Sen vielä ymmärtäis, jos se tunnari nyt sit olis tyyliin oma sukunimi tai muuten pääteltävissä oleva, mutta voivittu sentää ku se pitää nikkaroida tyyliin näin:
otetaan ekan nimen kuudes kirjain ja tokan nimen eka ja seittemäs ja sit sukunimi väärinpäi siitä keskeltä alkaen kolme kirjainta
Ni jo tulee helvetin hyvä tunnus, jonka voi jokainen osotetta vailla oleva päätellä itekki!
No mutta koska jyu.fi ei tietenkää ole mikää taaksejääny pajula, ni täällä on syksyn mittaan luvassa sensaatiomainen uudistus! Ja sit kaikki saa sen etunimi.sukunimen. Tässä pitää kuitenki olla varovaine, ku voiha olla samannimisiä ihmisiä ja sit menee iha sekasi! Tämä taas estetään sillä, että sinne etu- ja sukunimen väliin ängetään lisäkirjain!
Voi taas silkkaa nerokkuutta. Ja koska mut on oikeessa elämässä varustettu niinkin kauniilla nimikokonaisuudella kun Anna-Kaisa (jota en koskaan käytä) ja sukunimi sattuu olemaan siitä kolektsuunista, jota ei kovin kauheesti Suomessa ole (josta johtuen mun nimisiä on melko tarkalleen yks kappale olemassa) niin selkeällä logiikalla edettäessä, on sähköpostiosotteeks saatu tämä nerokkuuden timantti:
 [email protected]

hahahahahah voi saatana sentää taas.

Sitten koulusta on myös annettu opiskelijanumero. Aikoinaan Hervannassa opetettii ekana päivänä, et tää on se ainoo numero joka sun täytyy elämässäs muistaa ja sen jälkee ei missää tarvinu tietää et mikä on oma nimi tai mistä on kotosin. Kaikkeen riitti se maaginen 6-numeroinen koodiavain.
(ja sitäpaitsi vaikka kysyt keltä 10 vuotta sitte valmistuneelta, ni salettii se numero tulee vieläki sieltä apteekin hyllystä)
No mitenkäs humanistit on tän numeroasian ratkassu?
Helvetin hyvin, tottakai. Opiskelijakortissa on nimittäin semmonen samantyyppine numerosarja, mikä pitää syöttää viitenumero-lokeroon, ku maksaa auton vakuutuksia. Voivittu, että. En oo vielä ees hahmottanu et monta niitä numeroita on yhteensä, saati sitte et mitä numeroita siinä on.

No sittempä voidaanki siirtyä luentosaliin.
Ensinnäkin talouskursseilla puhutaan insinööreistä pahaa! Hyi se on rumaa!
No eihä se tietty kauppatieteen professorin vika ole, ettei kauppatieteilijät tiedä hevonpersettä tekniikasta. Mutta voishan sitä vaikka sitten olla kertomatta hienoja esim. paperiteollisuuteen liittyviä detaljeja, jos ei oikeesti asiasta mitää ymmärrä. hahahahaha sielläpä on hieman sillon tällön hymyilyttänyt.

No sitten onkin syytä vilkasta tenttikysymyksiä.
Voivittu voiko olla maailmassa mitää typerämpää tenttikysymystä, ku joku
Mikä on Schlipoverin mukaan merkkittävin haaste liiketaloudessa?
Voikristus mitä helvetin väliä sillä on, mitä mieltä joku Keijo nyt on sattunu kolkytvuotta sitte olemaan jostain asiasta?
Oikeaa tietoa mitataan seuraavan tyyppisillä kysymyksillä:
Ratkaise tehtävä, alleviivaa vastaus.

Sitten jollain kursseilla pitää tehä harkkatöitä ja nimenomaan tasan 5 hengen ryhmässä. Ja tommosissa 200 hengen kursseissa se ryhmien muodostelu onki melkolailla helppoa, etenki ku puolet porukasta ei ollu läsnä sillo ku niitä piti muodostella.
Jo onki sit tullu voisaatana viissataa mailia kurssin sähköpostilistalta, että
hei mulla ei oo ryhmää.
Pikkuse vois olla helpompi, jos vaikka laitetaa seinälle lista jossa kukin voi raapustella nimensä ja ryhmät muodostuu ilman sitä hermoja raastavaa sähköpostimerta.
Mutta parhaat naurut sain kuitenki juur tän asian teemoilta. Ku satuin ekan näistä epätoivo-viesteistä lukemaan, ni sen oli lähettäjä hienosti oikei allekirjottanu ja tittelit ja kaikki!

Hei olisiko jollain ryhmässä vielä tilaa?

t. Heikki
 yht.yo