Uujee, niin se vaan aika rientää ja on aika aukasta kispen joulukalenterista jo toinen luukku!

Ja kun kerran Jyväskylään(kin) on eilen saatu joulun kunniaks lunta, ni voisinki kertoo mitä mieltä oon talvesta. Talvihan on mahtavaa aikaa, hanget korkee nietokset, liu lau liukkaat ladut ja sillälailla (tänä aamuna oli tosin liulau myös toi Vaajakoskentie, lensin siellä perseelleni!). No jostai syystä näi loppuvuodesta pitää joka tuutissa töötätä sitä joka syksystä jankutusta kaamoksen kauheudesta. Ku on nii pimeetä ja synkkää ja kyllähä se masentaa ja pitää sitä masennusta levittää joka suuntaa, et varmasti kaikilla muillaki olis paha mieli. Ja lehessä kerrotaa vinkkejä kuinka siitä kaamoksen ajasta oikei voi selvitä! Voivittu, pitääkö sitä joka vuosi jauhaa? Ei se marraskuu muutu siitä yhtää valosammaks et siitä aina nillittää. Entä jos laittaa valot päälle? Tai lähtee esim. lenkille, ni yllättäen ei kotiin tullessa enää paljo kaamos haittaa, ku voi keskittyä tärkeempiki asioihi. Esim. että olikos niitä pipareita vielä!

IMG_2172.jpg

(tai jos lähtee heti sunnuntai aamusta ulos, ni näkeeki jotai! Tänää ei ees ollu niin kiire kotii, ku ties että pipareita on!)

Ja tästähä päästäänki kätevästi toiseen aiheeseen, nimittäi talvijuoksuun. Voivittu, talvijuoksu! Talvipyöräily! Miks liikuntalajeja pitää nimetä eriksee talven mukaa? Onks talvijuoksu jotenki erilaista ku kesäjuoksu? Entäpä syysjuoksu, onksiinä pitempi askel? Uskaltautuskoha sitä tänä talvena myös talvihiihtämää? Entäpä talvikauppareissulle? (tosin tässä lajissa on selkee ero kesäkaupassakäyntii, ku talvisin ei tartte ku tossa postilaatikolla istua pulkkaa, koittaa pysytellä ajoradalla muutaman tiukan kurvin läpi ja sitte vaa jarrutella kaupan pihassa!).
Nonii. Oon huomannu, et talvijuoksua ja talvipyöräilyä harrastaa etenki ne, joitten mielestä siinä on jotai erityisen hienoa ja ekstriimiä. Et voi sitte pousailla sosiomediassa, että minäpä harrastan talvipyöräilyä ja öhöm! kävimpä tänään talvijuoksemassa! (nää talvijuoksijat myös usein pitää sitä huomattavan merkittävänä saavutuksena, et on käyny sateella lenkillä. Se on vissii sitä sadejuoksua)

talvijuoksu%2013.12.14.jpg

(öhöm. kävimpä eilen koittamassa Jyväskylän talvijuoksusarjassa miltä se lumisadejuoksu kympin veto maistuu. Ja se maistu just siltä miltä näyttääki, aivan saatanalta)

Juu, taisinki eksyä aiheesta. Nimittäi joulukalenterin toisesta luukusta löytyy: tsadaa! pehmeitä paketteja! Ja tiedättekö mikä on etenki alusvaatteissa (siis niissä, jotka ikäänkun tulee alimmaikseks, suoraa ihoa vasten) aivan perseestä. Ni minkä saatanan takia kalssareihi ja paitoihi pitää aina laittaa semmone puol metriä pitkä lappu (tai semmone Iijoki-sarjan paksune vihko, niinku Niken paidoissa) jossa kerrotaa kaikkee todella tärkeitä tietoja kyseisestä tuotteesta, joita tarvii etenki kun ne vaatteet on päällä. Kuten esimerkiks minkä kokone se paita on, mistä zirkonipolyeteenista se onkaa valmistettu ja kuinka monessa asteessa sen voi pestä ja silittää. Voi vittu, urheiluvaatteissa tärkeimmät ominaisuudet on että se toimii käytössä (ja on sopivan kokone, eikä hierrä) ja sen voi pestä (vähintää neljässäkympissä, et se haisu vähä laantuis, ees hetkeks). Ni sit siellä on se saatanan lipare, joka menee joko persvakoo, tai hankaa kylkee. Eli tuntuu toooodella vekkulilta esim. juostessa. Ei siinä paljo auta avaruusteknologia saumoissa ja absorptiotaskut lapaluissa, jos se raapii koko ajan persettä. Nykyää pitää aina ensitöiksee ottaa sakset esille, ku on hankkinu uuen paian tai pöksyt ja sekös riepoo. Eikö niitä lappuja voi laittaa siihe ulkopuolelle, tai iha vaa teipata siihe rinnuksii tahi persauksii? 

IMG_2173.jpg

(arvatkaapa miks tää paita on paras!)

Ja ehei, ei pehmeestä paketista löytyny tänä jouluna pelkästää kalsareita! Vaan onha siellä myös sukkia! Ja oonki tehny syväanayysin sukkien elinkaaresta. Tai oikeestaa siitä hierarkiasta, jonka läpi sukat (ainaki Vaajakoskella) usein kulkee.

  1. Ekassa vaiheessa, heti kaupasta kotiin päästyään sukat kuuluu ns. Juhlasukka -luokkaan. Tässä luokassa olevia sukkia pidetää ku kukkaa kämmenellä. Nää vedetää jalkaa, ku pitää vaikuttaa oikeelta ihmiseltä (esim. töissä, tai ulkona syödessä ja sillälailla). Näitä sukkia ei todellakaan, toistan todellakaan laiteta esim. lenkille jalkaa. Ellei sitten kyseessä oo juhlasukkien lähisukulainen, eli
  2. Urheilusukka. Myös nää voi tosiaan olla sitä kukka kämmenellä osastoa, mut näitä ei todellakaa (toistan..) laiteta jalkaa esim. töihi. Vaa nää on niitä huomattavasti kallimpia spesiaali-sukkia, joihi on neulottu timanttilangasta oikeenlaiset kaarrokset ja vahvikkeet, jotta se suksi leikkaa oikeessa kulmassa, päkiäaskel on optimoitu ja kammenpyörityskadenssi on tasan 90. Näitä sukkia on luonnollisestiki joka lajii omansa eikä niitä ei pidä missää tapauksessa käyttää väärässä lajissa (koitappa sillä juoksusukalla saaha suksi pitämää, ei se vaa toimi!) ja ne maksaa iha vitusti. 
  3. Mut jossai vaiheessa sekä juhlasukkia että urheilusukkia alkaa väsyttää. Ja siinä vaiheessa on aika siirtyä sukkahierarkiassa pykälä alaspäin Kotisukka -luokkaan. Kotisukassa ei oo iha nii justiinsa, jos on vähä reikää, tai eriparia. Tärkeintä on, et ylemmissä luokissa kriittiset ominaisuudet, kuten tiukkuus ja istuvuus, tai tietty väri on jo vähä antanu periks, jotta se sukka on semmone mahdottoman mukava löpsökkä, joka on helppo vetästä jalkaa ja ei nii purista. Tarpeen mukaan (esim. jos pitää mennä ulos käymää) kotisukkia voi vetää useemmat päällekkäi, ni sit jos toisessa sukassa on varpaassa ja toisessa kantapäässä kurkistusaukko, ni ne kompensoi toisensa ja on yhteensä yks ehjä sukka!
  4. Viimene luokka hierarkiassa on ns. Suunnistussukka. Ja tästä luokasta sukalla ei oo enää ku yks suunta ja se on roskapönttö. Siinä vaiheessa kun sukka on kerran käytetty vähä märemmällä maastoreitillä, ni sitä neuloksen sekaan sitoutunutta sontaa ja hiekkaa ei saa enää mitenkää irti. Eikä niitä sukkia voi todellakaa käyttää enää mihinkää muuhu ku maastolajeihi. Mutta tää onki varsin kunniakas päätös sukan kun sukan elinkaaressa. Parhaiten palvelleet lasketaanki juhlamenoin roskiksen tarjoamaan lepoon. 

 

Sitte vaa jännityksellä ootetaa mitä seuraavasta luukusta löytyykään, hilirimpsis!