Jovain on taas viety viestiä halki kesäyön ja yhtä mahtavaa oli kun aina pitääkin. Tosin venlathan vie viestiä halki kesäpäivän, mutta yhtäkaikki, mainiota silti. Itse onnistuin tällä kertaa ankkuroimaan joukkueen vallan kohtuullisesti maaliin (jos joku muistaa, ni viime vuonna ryssin toisella osuudella aivan täysin). Ihan ei ehitty viienkympin sakkiin, mutta ei se mitää. Suunnistus suju sentää viimein siihe mallii, kun pitääki. Sen sijaan vauhti nyt ei piisaa mihinkää, mutta sille nyt ei tänä kesänä varmaa ehi paljo mitää tekemää.

Sen sijaan oonki huomannu, et ei se vanhuus totta tosiaa tullu yksin. Nykyää ku suunnistuskisoissa (etenki loppumatkasta) kaatuu, ni voivittu että kramppaa pohje aina samantei. Ja voi kristus että ei muuten kramppaakkaa iha pikkusievästi, vaa tyylii että järki lähtee ku sattuu nii saatanasti. Oon koittanu tätä kramppailua ehkästä syömällä voivittu magnesiumia ja natriumia ja ties mitä titaniumia, rautamalmia ja bilirubiinia. Ja mikää ei auta. Jos kuulijoilla on lisävinkkejä asiasta, niin niitä otetaan otetaan vastaan.

Ja ku voivottelu-linjalle pääsin, ni pitää mainita koipien nykykunnosta muutenki, että ku viime kesänen kantapäävamma viimein on saatu aisoihi, ni vika on siirtyny akillekseen. Joka on niin vitun kiree, että tässä lähinnä ootellaa et katkeeko se tänää vai huomenna. Epäilen et nää kaikki pohkeen alueen ongelmat liittyy samaan salajuoneen, jossa yhdistyy tiettyjen ravintoaineiden puute (karkki se ei voi olla), ikääntyvä elimistö ja liian vähäinen harjoittelu. Itse olen siis täysin syytön tähän kaikkeen!

Se Jukolassa myös muuten on hienoa, ku siellä kaikki on nii touhuissaa ni sit voidaanki sopia kaikkia mahtavia suunnitelmia loppukesälle. Et siitä viis vaikkei paikat iha ookkaa ykkösiskussa. Ni nyt on nimi papereissa tunturisuunnistukseen ja pyöräsuunnistuksen SM-viestiin. Ymmärsin kuitenkin vaatia veto-oikeuden suunnistuksen SM-viestin osalle, mut saapa nähdä jos sitä vielä päätyy sinneki. Sitte täytyy vielä mainita, että kylläpä muute uni Jukolan jälkeen maistu. En oo näi myöhää nukkunu varmaa pariin vuoteen. Kyllä ihmisen pitää ennen kasia nousta, sato tai paisto.

Nomutta, sitten muihin otsikoihin. Tossa viime viikolla oliki Hesarissa oikei uutine, ku tänä vuonna oli keskiarvorajat lukioihi noussu kohisten ja Vantaa lukioihin oli todella vaikee päästä, et het 7,42 piti olla ka. et pääs sisää! Siis seittemä pilkku neljä. Voivittu melkosen kova! Hahahhaa, eikö ny normijärkisen ihmisen ka oo 8 ilman sen suurempaa voimisteluaki. Ainaki oli siihe aikaa ku kirjailija oli yläasteella. Mikä tosin tais olla tuossa jo muutama vuos sitte.

Ja lukiotunnelmiin pääsin tässä tosiaa muutenki, ku tarkastelin vähä et mitenkäs noita graduja oikei arvostellaa. Tekniikan puolella asia osataan hoitaa asteikolla 0-5, ni ymmärtää mistä on kyse. Humanistit taas haluaa ottaa asian vähä vaikeemman kautta ja käytössä on tottakai latina. Sen vielä ymmärtäis jos asteikko olis se tuttu mikä oli ylioppilaille, eli laudaattur ja sitte eksimia ja magna. Ja sillä lailla. Ni ehei. Siellä on tottatosiaan kaheksa eri arvosanaa, josta puolet menee sen verran eksoottiselle lumbe cum sigmatur ja non sine inflator linjalle, josta ei ymmärrä hevonpersettä, et onkse paljo vai vähä. Ja et missä järjestyksessä ne on.

Mutta nyt taidan juoda hitusen lisää kaffia ja ryhtyä taas naputtamaan gradua. Voin kertoa että siitä tulee aivan saatanan mahtava. Oon nimittäi keksiny mallin, jonka perusteella nykyset yritysten kilpailukykyä parantavat metodit voidaan polttaa roviolla. Piirsin tästä älynvälyksestä kuvaajanki! hahah, kylläpä sitte pisnesmaailma yllättyy, kun julkasen sen syksyllä!

Ainii, keskiviikkona onki sitte aika lähteä syntymäpäivälahjaksi saadulle matkalle. Ja mihinkä muuallekaan ku Norjaan! Voijeejee. Matka tosin alkaa mutkalla Göötteporiin, jossa pitää käydä huvittelupuistossa (sekä kun Ruotsissa kerran on juhannuksena, niin pitää päästä tanssimaan lettiä juhannussalon ympärille). Sieltä sitten Haldenin kautta Fredrikstadiin. Tästä jännittävästä matkasta lienee luvassa matkaraporttia sitten myöhemmin. Heihei!