Hei määhä en oo kirjotellu taas yhtää mitää vaikka kuinka monee vuotee! Ja siihen on kyllä olemassa hyvä selitys. En tosin muista mikä.

No mutta kun vuosi vaihtu ni ajattelin et laitanki oikei jonku saatanan tyylikkään kuvakollaashin viimevuoden tähtihetkistä ja muista nerokkaista aikaansaannoksistani. Mut sit totesin että sehä o iha paska idea. Joten se siitä.

Mutta ompa tässä sitte ollukki nii saatanalline nuha koko alkuvuoden ettei meinannu enää nähä eteensä sen töristelypaperivuoren takaa. Ja sitte iski tietty kauhia depressivisyys ku ei päässy hiihtämää, vaikka lunta on Jyväskylässä kohta kuus metriä ja ladut auki maakunnan rajoille asti. Kävin nimittäi joulun jälkee vähä hulluttelemassa. Eli SHOPPAILEMASSA Suomen parhaassa suksipuodissa: Savon Suksistudiolla.
Sielläpä Aki ja Tuomas pakkas kliion takaloosterin niin täytee uutta hiihtogearia ja suksee ja sauvaa ja monta paria monoja ja prilliä ja hanskaa että. Ni sitte niitä oli kiva kattella ja asetella aakkosii viikon verran sisällä. Ja ihan hieman nyppi, sano.

No nyt on kuitenki uus kalusto viimein testattu ja kyllä on vinhaa menoa. Ei oo sitte ainakaa siitä kiinni jos ei palkintopalli kutsu. Meinasin nimittäi alottaa uuden lajin! Kesällä pyöräkisa-mitalihuumassa menin loihe lausumaa että talvella sitte hiihtosuunnistus-kisoihi. Et pitäähä ne mitalit sitte hakea sieltäki pois, ku se on nii helppoo. Juu! Enää tarvii sitte opetella luisteluhiihdon tekniikka ja homma on valmista. Kisakausi alkaaki tuota pikaa!

Nomutta, ku kerra ei taipunu ladulle viimeviikolla, ni otin sitte sutin kauniiseen kätee ja loihdin taas vähä nykytaidetta. Tarkotus oli että taideteoksessa ilmentyis niinku sutikkamestarin vapaan käden jälki, et antaa niinku mennä vaan ja kyllä se viiva sieltä jumalauta löytyy!

Huoh.