Hello evripadi!

Juu tulipa käytyä hieman maailmalla. Matka alkoi jännittävästi Mika Kallion kartanolla, jatkuen Tammerfesteille voih niin iki-ihanan Stellan ( Marja <3) ja Happoraadion keikan kautta Pirkkalan lentokentälle. Ja eikun kokka kohti suurta maailmaa eli Lontoota.

Tuolla suuressa maailmassa tottatosiaan kohtaa kaikenlaista jännittävää, mistä Jyväskylässä ei oo kuultukaan. Esim. nää naiset, jotka pukeutuu mustaan kankaaseen, jossa on pelkkä kurkistusluukku silmien kohalla (taino mistä helvetistä minä nyt tiiän että ne siellä luukun takana on nimenomaan naisia?). Tai että linja-autossa puhutaa kuutta sataa eri kieltä, esim. ruotsia ja arabiaa (taino mistä helvetistä minäkin arabian erotan persiasta?). Mutta sitten itse asiaan.

Ensinnäki se ihmisten määrä ja liikenteen tohina. Voi hyvä helvetti. Ja vielä ku ne autot ajo väärällä kaistalla, ni siellä oli kispe pikkuse tukalissaan. Onneks oli niitä jännittäviä kakskerros linja-autoja, joissa saatto tutkiskella maisemia kaikessa rauhassa. Matkailu alotettiin kuitenkin jalkasin, niinku asiaan kuuluu. Sielläpä käytiin ympäriinsä, en nyt todellakaa muista niitten kaikkien paikkojen nimiä, saati sitte oleta että kenenkää yleissivistykseen kuuluis joku trendikkäite Lontoon kaupunginosien tunteminen. No mutta matkamittariin kertyi eka päivänä 20,3 km. Toisena päivänä otettiin jo bussi avuksi ja askelmittari nakutti vain reippaan kympin. Kolmantena päivänä mittari sitten lopetti toiminnan 700 metrin kohalla. hahah

Juu, mutta koska Lontoo oli jo nähty ja alko muutenki ahistamaan toisen päivän jälkeen, niin onneks mahti neronleimaus ja eikun junalla Brightoniin, joka sijaitsee tunnin matkan etelään. Oih, niin aistikkaasti meren rannalla. Sielläpä oli kuulkaa vaikka mitä ja silkkaa mahtavuutta! Tässä sitä ollaan vaan piitsillä, juu.

1247842086_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No mutta oli Lontoossa jotain hauskaakin, nimittäi ne laitakaupunginosat. Sielläpä oli voiveikkoset vierivieressä puotia iha mistä päi maailmaa tahansa. Puoliakaa niistä maista en osais ees osottaa kartalle. Johan maistui muuten syyrialainen ruoka, vai olikohan se palestiinalaista tai jotain muuta. Maistu kuitenki.

1247842110_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mahtavuutta oli myös bussiin nukahtanut nuori pukumies, joka kuunteli CD-soittimesta ripiitillä Rick Astleyn Never gonna give you uppia. hahahahaha. (josta muuten tuli aika American psyko assosiaatiot) Kävin myös jossain laitakaupungin trendikkäässä vaatepuodissa, jossa myyjäsetä kertoi rakennuksen ilmastoinnin olevan vähän kehno, sekun oli rakennettu sillon kun setä oli kymmenkesänen. Talon seinässä luki 1930. Tämä mainio setä myös muisti kommentoida jokaista vaatepartta, että ompa hieno ja kehua että sopii hyvin kispelle. haha. Tällästä palvelua Suomeenki, eikä tartte vinkua siitä eläkeiästä!

No mutta sitten oli onneks aika lähteä kotiin päin. Voi veikkoset että oli hienoa ajella pitkin kesäyötä Tampereelta Jyväskylään, edessä tyhjä tie, radiossa Nova ja hirviaidan takana 3 sarvipäätä keräämässä rekkareita. Öisinhä pitää aina autossa kuunnella Novaa, sillä samalla voi virittää sen kisan että soiko aiemmin Celine Dion vai Bon Jovi. No mutta jos nyt jotain tältä matkalta opin, niin en saatanasoikoo i-ki-nä enää lennä halpalentofirmoilla. Voivittu että ei voi kuvottavampaa olla se, ku ihmiset sullotaa johonki Pirkkalan pikkukoppii kiertelmää labyrinttiä ja laukut tuupataan kolmemetriä korkeeks kasaks aseman lattialle. Sit vielä jotkut sankarit ensi sijottaa sen 39 € lentolippuu ja sen jälkee menee ja ostaa lisämaksulla ittelleen priorityn, et pääsee EKANA sinne koneesee! Ja sit ne saatanan taliaivot valtaa ne ekat penkit ja istuu siellä polvet kurkussa. Ainoot istumakelposet paikatha noista koneista löytyy nimittäi siitä keskioven kohalta. Jos nyt lisämaksua haluaa maksaa, ni sen voi sijottaa myös esim. ostamalla matkan joltai aavistuksen laadukkaammalta matkan tarjoajalta. Ja mieluusti sen kyllä tästedes maksan, ristus sentää.

Nomutta loppuhyvin, kotona ollaan ja on hirmu ihanaa. Ensviikolla onki sitte ohjelmassa kotimaan matkailua Rovaniemelle. Sielläpä sitte kisataan pyöräsuunnistuksen Suomen mestaruudesta ja pitihä mun toki änkeä itteni mukaan! Siitä tulee ihanaa. Nyt heisitten!