Noniin heissan sveissan,

tuli käytyä ihka oikeilla ulkomailla juhannuksen kunniaks. Joten eiku suinpäin matkaraporttiin!

Turusta vaudilla yli ja eiku keula kohti Jöötteporia. Sielläpä oli muuten menossa lasten jalkapallon EM-kisat ja olis ollu taas fanikatsomo, ikäänkun taannoin oli Perliinin reissullaki. No jalkapallo nyt ei oo se mun ykkössuosikkilaji, joten innokkaan ostoskierroksen jälkeen eiku suunta samantei kohti Norjaa.

Ensmäinen virallinen eväshetki oliki sitte hetki Göteporista pohjoseen, melko mainiolla rantahietikolla. En ookkaa ennen keitelly trangialla ruokaa vienossa 80 m/s kesätuulessa. Siellä oli myös asiaankuluvat purjelautailijat aalloilla ja varustukseen kuului myös kypärä. Mutta tuuli oli mahtava, annetaan siitä piste Ruotsille.

1245946595_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta eihä sitä nyt sitte yhtäkyytiä jaksa jokapaikkaa mennä, ni otettiinki pitstoppi Uddevallaan leirintäalueelle. Ja kun kerran kamera oli matkassa mukana, ni saatte nautiskella oikei visuaalisesti retken parhaista paloista.

1245946606_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Leirimäalue oli viritelty tuommosen pikku sillan kupeeseen. Vaikka kuvassa silta erehdyttävästi näyttääki laiturin kaiteelta, ni siellä voi kyllä iha ajaa autollaki. Voin myös mainita että hitusen kävi tuuli täälläkin. Leirintäalueen ohjelmassa olis ollu muuten päivän mittaan sitä juhannussalon koristelua ja letin tanssimista, mutta eihä sitä ny ollu aikaa jäädä, ku pitäähä ihmisen päästä Norjaan.

Eikun siis hippulat vinkuen sinne Norjaan. Matkalla piti päästä tietenki pissille ja ku kerran auto pysähty, ni samalla voiki käydä vilkasemassa kivikauden ihmeitä. Vai olikoha se rautakausi, mutta oli kuitenki.

1245946531_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuonne ne oli ennen muinoin haudanneet kaverinsa ja laittaneet kivet tuollaviisiin hienosti ympyröihin. Ilmeisesti se kivoin kaveri sai sitten sen keskipistepaikan.

Nomutta sitten sinne Fredrikstadiin. Kaupungin keskustaan pääsee ajamalla sillan yli. Ja ei tää paljo hävinny sille Ruotsin kaimalleen.

1245946579_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuolla sillallaha menee pari biiliäki, ni voi miettiä omaa suuruusluokkaansa. Mutta tottatosiaan, ohan ihmisellä nälkä Norjassaki joten eiku taas kokeilevan keittiön pariin.

1245946542_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä valmistuu pata iki-ihana. Maistuis varmaan sulleki! Mutta kokkailumaisemat oli sen sijaan vallan mahrottoman hienot.

1245949207_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joten ruokahetki oli vallan onnistunu. Tää otos onki jo itse asiassa sieltä retken huippupaikoista, eli Hvalerista. Jukupätkä mikä saaristo. Ja viimeseen saareen mentii oikei perinorjalaiseen köyhistelytyyliin tunnelista, pituutta kepeät 3,5 km ja reitti kulki 120 m meren pohjan alapuolella. Mutta se tuli tällä reissulla opittua, et kun kartasta huomaa jonkun vallan kiinnostavan näkösen kohteen, niin vois ehkä arvella et joku muukin on sen huomannu. Faktatietona kerrottakoon, että näillä pikkusaarilla on 4700 mökkiä ja kesäsin saarten väliluku pompsahtaa 3700:sta kepeään 30 000:een. Hahha ja huomas kyllä että oli kesä.

No mutta eikun sitten suunta takasin Fredrikstadiin ja sielläpä ehti vielä kokea vaikka mitä jännittävää muutaman päivän. Ensinnäkin kaupunkin halki pääsee kätevästi laivakyydissä, eikä maksa ku 10 kruunua. Se jos mikä oli jännittävää!

1245946504_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja pitäähä ny ihmisen päästä purjeveneellä kaupan ovelle, joten eiku sillat linkkuun!

1245946559_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Fredrikstadin on perustanu itte Fredrik II joskus 1500-luvulla. Ja kaupungissa on edelleen vallihautojen takana vanhakaupunki, jossa muuten on Norjan paras ruokapaikka eli Peppes! Peppesissä on hyvä jokaisen joskus käydä ja tietenkin tilata pitsan mukana rømmeä. Voi juku. Rømmeä on kyllä aina joskus ikävä, ei Suomesta semmosta herkkua saakkaa! Lisäksi ruokavalioon kuului matkan aikana tietenkin pølse sekä iki-ihanat norjalaiset tyhjiöpakatut muffinsit. Voi veikkoset.

1245949307_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No mutta siis sormeni osoittamalta suunnalta se Peppeskin löytyy. Sinne vaan. Peppesin kulmalta löytyy muuten myös valaanmetsästysmuseo. Ehämmää ny tietty sinne sisälle menny, mut pihallaki löyty rekvisiittaa. Tällasilla nuolilla ne niitä valaita sitte ampuu!

1245946616_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja eikun suunta kotia kohti. Pitihän toki matkallaki olla jossain yötä ja eikun matkalta joku random pikku cämppäri. Sielläpä oih niin kesäillan tunnelmaa.

1245948457_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Leirimäkohde valikoitui muuten myös kyltissä mainostetun retkireitin johdosta. Oli oikei kyltissä reppureippailijan kuva ja tietoa että täältä pääsee eräretkelle! Kävin sitten aamulla kipasemassa sen 3 km lenkin, joka kulki puolet matkasta vanhalla hakkuuaukolla. Oli aika jännittävä, indiid!

Mutta pitäähä ihmisen aina syyä ja tässä lopuksi otos, millaista jälkeä saa aamulla aikaan muutamassa minuutissa, kun nälkä kurnii suolessa.

1245946468_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Haha. Matkalla myös todettiin lonkkari erinomaiseksi retkijakkaraksi, juuri sopivan korkuinen trangiakokkailuun!

Lopulta retki siis päättyi kotiovelle ja ei tarvinukkaa mylliä ku viis koneellista pyykkiä ja kammata tukka, ni paluu arkeen oli valmista. Eikä edes iskenyt perus kotimökötys, koska ei Norjan jälkeen pidä kenenkään mököttää. Lisäks matkalta tarttu mukaan pari Berganssin takkia, koska matkalla ei koskaa olla köyhiä tahi kipeitä. Lisäks, kuten jo mainitsinkin, matkalla kuuluu aina syödä kohdemaan herkkuruokia, kuten perkeleesti nakkia ja suklaatia ja sen semmosta. Kotona ehtii sitten hioa taas ruokaympyrän kohillee.

Joten eikun kerran vielä eläköön kuninkaalle, kyllä Norjassa on aina parasta. Viikonloppuna onki sitte ohjelmassa 4,4 + 8,8 km suunnistuskilpailut täällä Keski-Suomen kansallismaisemissa. Ja uskoisin sen olevan silkkaa nautintoa, kun lämpöä on luvattu suht sopivasti. Eikun tsin tsin siis vaan sulleki!