Uhhuh, olinki tuossa hieman kipee.

Kun kuulun siihen immunolajikkeeseen, joka tulee kipeeks parin vuoden välein, ni sillo saakin nauttia voivittusentää iha koko rahan eestä. Kuumetta joku kolme ja puolsataa astetta, jokaisesta naaman aukosta valuu limaa ulos ku koittaa nukkua. Ja toisaalta se nukkumine on pahinta mitä voi olla, ku unet on jostai kolmannesta sfääristä. Kristus sentää.

No kerkesimpä viidessä päivässä töristää paketillisen nenäliinoja, kattoa pari tuotantokautta Ozia ja saada öisiä visioita seminaaripaperiin. Haha. Lisäks tuli samalla hoidettua kevät-dieetti ja rantakunto alkaa olla valmis. Pääsiäismunakuurin jäljiltä oliki nimittäi pikku pöhö, josta hups vaan 2,5 kiloo lähti melko napakalla mummonmehu-kuurilla.

No mutta ku kerran mainitsin, niin oompa tässä taas saanu viettää aikaa tieteellisten artikkeleiden parissa. Ni mikä vittu siinä on, että suurin osa kaikista maailman tieteellisistä artikkeleista on salasanan ja jonkun saatanan viienkymmen dollarin takana? Mikä saatanan hyöty niistä kirjotelmista on maailmalle jos niitä ei voi lukee? Vittusoikoo, ku niitä o ensin siellä jossai yliopistoilla nyherretty kolme vuotta ja rahaa palanu ja kyniä katkeillu, ni sen jälkee ne pimitetää salasanan taa, ettei vaa kukaa nää niitä. Etenki, ku eihä ne tutkijat niistä mitää provikkaa saa. Tiedehän on ilmasta, eikä sillä etenkää oo mitää arvoa jos ei siitä kukaa tiiä, jumalauta!

Haha, no sitten saadaanki radikaali opiskelijanuoren tunteenpalo taas rauhottumaa ja siirrytään ilosempii uutisii. Kävimpä tänää nimittäi yyteehooässällä legotarkastuksessa ja voi juku! Reikiä nolla! Ei oo, kristus sentää, IKINÄ ollu sellasta tarkastusta ettei olis jotai huomauttamista. Ni nyt oli. Ei tarvinukkaa ku likeemmäs 30 vuotta pestä leekoja ni alko tapahtumaa.

Ja tästä viittauksesta jo varmaan ymmärsittekin, että kirjailija täyttää ensviikolla kolmekymmentä. Pikkusen siistiä. Sittempä, viimeinki, oon aikuine ja alan käyttäytyä sillä viisiin!

Eikun heikun keikun!