Titityy
tulin taas käyneeks pari päivää Oslossa ja siitä pitiki kertoa. Kävelin siellä kaikessa rauhassa pitkin katua, kunnes yhtäkkiä koin niin suuren valaistuksen, etten voi ymmärtää millasessa pimeydessä oon kulkaa harhaillu koko ikäni! Tiiättekö niitä hetkiä, ku aikuine ihmine yhtäkkiä ymmärtää jotain, jota ei oo koskaa ehkä pitäny ees ymmärtää. Ja sit pitää melkei alkaa vilkuilee ympärillee (ihan ku olis vetässy lipat, niinku talvella aina välillä) et voivittu näkiks kukaa miten tyhmä oon aikasemmi ollu!

No tää suuri valaistuksen hetki koitti jonku kirjakaupan kohalla, ku siinä ikkunassa oli myynnissä penaaleita. Eli norjaks pennall. Siis pennall. Missä muualla kyniä säilytettäis ku kynästössä! Nerokkuutta.
(muistan vieläki sen hetken ku istuin kaikessa rauhassa TOASin solukämpässä kakkelilla ja siinä seinässä oli jotai ratkiriemukkaita juttuja printattuna (tiiättekö niitä ”millainen kakka tappoi Elviksen” ja sillälailla). Ja sit yhtäkkiä niitä lukiessa ymmärsin, et miks reibanit on sen nimiset. Voi vittu, ray-ban, voiko mitää juntimpaa olla! (ja miksei kukaa ollu kertonu sitä mulle aikasemmi!))
Nonii, valaistuksen ja ymmärryksen taso on siis noussu taas nii korkeelle, et varokaa vaa ettei pää osu ovenkarmeihi.

No kun Norjassa käy, nii siitähä saa päivärahat. Ja luonnollisesti ne päivärahat pitää aina kuluttaa johonki. Ja mikä sen parempaa ku hakea hieman urheilugearia, ni ei suinkaa jää reissusta plusmiinusnolla tilanteesee, vaa selkeesti voitolle! Nyt on nimittäi nii saatanan hienot uudet sadehousut, ettei tunnu missää kurvailla kaatosateessa polkupyörän seljässä!

Ja siitä pitiki vielä mainita, ku työreissuilla ei varsinaisesti oo usein ehtoolla mitää kovin älyllistä tekemistä, ni ainaha voi vähä käyä urheilemassa. Oon joskus ehkä maininnukki, et ryhmäliikunta ei oikei viehätä. Johtuu oikeestaa vaa kahesta syystä: ensinnäki ryhmästä ja toiseksee liikunnasta. Liikuntaha on vähän niinku vitsikäs versio urheilusta.
No mutta Oslossa valitsen hotellin (Scandic Byporten) ihan sillä perusteella, että siellä on fitness-ekpress-wellness-kuntohuoneen sijaan tarjolla kuponki, jolla pääsee läheiselle oikeelle salille. Ja siellä oliki sitte tarjolla crosstraining –harjotukset. Ja kun ilmeisesti kaikki cross-alkunen on nykysin melko trendikästä, nii eiku sitte koittamaa murtomaa-liikuntaa! Ja voi hyvä saatana ku siellä Torbjørn käski että vielä jaksaa ja enää 4 kierrosta ja nyt täysillä, ni eikai siinä kehannu alkaa himmailemaa. Tuli vetästyä semmone voimistelu (omalla painolla) että oksat pois. Oonkoha iha hetkee ollukkaa nii knakit-ja-mjyyssi treenin päätteeks, etten meinannu pukukopissa saada housuja jalkaa. Kengistä ny puhumattakaa. Mutta kyllähä se olo oli kerrassaa paras, ku sai vähä evästä elimistöö!



No loppuun vielä katsaus katumuotiin, tai oikeestaa iha vaa muistutus talven varalle. Hyvät naiset (herroilla tää harvemmin on ollu ongelma): muistutettakoon (jälleen kerran) että leggins ei oo suomeks housut, vaan pitkät kalsarit. Voitteko ystävällisesti laittaa housut jalkaanne, kun lähdette postilaatikkoa kauemmaks kotoa. Kiitos!