Nonii, nyt jos koskaan pitäs julkasta katsaus että mitä kaikkee fantsua viime vuonna kävikää. Mut sitä vartenha kaikki kiinnostuneet on tätä vekkulia plokia koko vuoden lukenu, et tietäis ne hailaitsit!
Otetaan kuitenki ensalkuun katsaus, mitäpä se kisperi oikei puuhas jouluna, ku ei taas mitää kuulunu.
No joulun edusviikolla kävin taas paikallisissa testijuoksukisoissa. Ja kuten kuvasta näkyy, ei edessä (eikä varsinkaan takana) juuri muita menijöitä näkyny 1km kohalla..
Onneks joulupukki ymmärs käydä Mikkelissä hakemassa mulle uudet sukset! Ja ai että, niillä sitten tulikin lykittyä heti aattoaamusta 3,5 tunnin lenkki Anjalankosken hieman umpeenkasvaneilla laduilla. Sitten kelpasikin mennä avaamaan muita pakettiloita, joissa oli suklaatia!
Tapaninpäivänä kisasukset vaihtu vähän järeempään kalustoon, kun sai suhia taas eräsuksilla pitkin Savon maisemaa. Koirakaverilla oli lieviä (iän tuomia?) vaikeuksia pysytellä matkassa mukana (yhtä vikkelästi kun männätalvina).
Uudenvuoden aaton vietinkin sitte ihan tossa lähiladuilla suksia sekä omaa olemusta testaillen, kun kerran talven ekat suojakelit oli saapuneet.
Eka kymppi luisteluhiihtoa imitoiden (jos en oo muistanu kertoo, niin mun luistelutekniikka on aivan perseestä ja homma hajoaa ja sydän meinaa haleta kun pieniki ylämäki tulee vastaa). Suksi pelasi tosin varsin mainiosti.
Sitten välineiden vaihto ja Salomonin zerot alle. Nää on siis niitä nykyteknologian ihmeitä, et sukset pohjassa kasvaa jotai karvaa, jonka ansiosta liisterit on sou lääst siison. Ilmeisestikin myös mun perinteisen potku on sen verran löysä, ettei noin napakka suksi oikei toimi allekirjottaneen alla ja lopulta se pörrökkä osa jääty ja siitä ei todellakaa meinannu tulla hevonhelvettiä.
Sitten eikun taas kympin kiekan jälkeen vaihtamaa kalustoa ja alle (riskillä valittu ja voideltu) vanha tuttu Rossarin xium. Olin eläny toivossa, että viimesellä parilla saa vihdoin sykkeen vähä alemmassa ja hiihettyä rauhassa jonkun pitemmän lenkuran. Ni voivittu, pitovoiteilu oli silkka katastrofi ja tyydyin lykkimään tasatyönnöllä kaks kunniakierrosta Vaajakosken urheilukentän ympäri (koska en olis niillä voiteilla päässy sitä töppyrää ylös, josta latu lähtee metsäin siimekseen..).
Sitten tulikin kotiin.
Ja katotaa niitä viime vuoden aikaansaannoksia joskus toiste. moi
keskiviikko, 2. tammikuu 2013
Kommentit