Juu! 
Viimeks ihastelin (itteäni) kun olin oikei lähteny juoksemaa. No sen pitunen se. Eihä mun elimistö noin niinku oikeesti kestä mitää juoksuharjottelua vielä ja muutenki toi keskiosaston hallinta (ja muoto) on aivan perseestä. Mut ehkä sitte joku päivä taas.
No ohan niitä onneks muitakin lajeja ku juoksemine. Niimpä sitte tossa pari viikkoo sitte päätin lähtee kylmiltäni erinomaisen hyvin valmistautuneena koittamaa onneani pyöräsuunnistuksen SM-kisoihi. Ja mitäpä sitä lajiharjotuksia tekemää, ku ne ehtii hyvin tehä siinä kisan aikana! Kisa käytii Kontiolahella ja yhellä rastivälillä polkastiin se ampumahiihtokisoista tuttu seinänousu. Ja hieman tuli kyllä siinä kohassa mielee, etten varsinaisesti oo mikää K. Mäkäräine. No vaikkei kovin ihmeellistä tykitystä jaloista löytynykkää, ni saaliina oli kuitenki SM-pronssi, hiphei.

IMG_9135.jpg

Sitten oliki vuoro joka kesäiselle tähtiviikonlopulle, eli Jukolan viestille. Onneks olin valinnu joukkueeni huolellisesti (tällä joukkueella nimittäi saalistettii vuonna 1996 SM-viestissä D20-sarjassa pronssia!) ja osuudeks sain sen lyhimmän, eli kolmannen. Meiän starttinumero oli 1328. Eli melkei heti siinä eturivissä! hahahaa. Tää oli samalla suunnistuskauden avaus ja vielä siinä kisaa ennen oli täysin auki pystynkö juoksemaa. Ku en ollu varsinaisesti yhtää lenkkiä juossu pohjille. 

No aattelin taktiikaks, että juoksen ainaki ekan parisataa metriä, sinne mettän puolelle piiloo. Ku ehämmää kehtaa lähtee heti kartta käessä kävelemäänkää. Ja juoksen sitte niin kauan, kun se juoksu tuntuu hyvältä. Ja sitte kävelen loppumatkan. Ni se juoksuhan tuntu varsin kivalta ja suunnistuski alko parin ekan rastin hapuilun jälkeen sujumaa. Sitten vaa loikottelin siellä ja nautiskelin koko rahalla. Onnistuin hilaamaan sijotustaki jonkun reilut 50 sijaa paremmaks. Ja olihan se vaa hauskaa. Joukkueen loppusijotus oli reilu 400, joten ensvuonna päästää matkaan vähä paremmalta paikalta!

IMG_4472.jpg
Maalissa eiku vaa märkää päälle!

Se mikä tän vuoden Jukolassa oli merkille pantavan hauskaa oli se keli. Se nimittäi oli ku morsmaikku! Vettä sato kaatamalla ja tuuli oli semmone, et siellä puut kaatu ja seurateltat lenteli. Ja tätä keliä oli tarjolla ihan koko päivä ja yö. Olinki iha tyytyväine itseeni, et olin varannu Lappeenrannasta hotellin. Ni sai sitte sinne mennä kuivaan ja lämpösee kattomaa Jukolan yötä telkkarista (ja lapsiki säily hengissä ensimmäisestä Jukolastaan!)

jukola16.jpg

Juu, no empä oo Jukolan jälkee sitte taas paljo juossukaa. Mut oon sentää käyny vähä salilla ihmettelemässä mihi mun voimat on oikei kadonneet. Et just ja just jaksan kyykätä tyhjällä tangolla. Mutta niiailen sitte sillä niin kauan, et oon taas voimissain. Kai se elämä joku päivä vielä voittaa!

Onneks lauantaina alkaaki sitte Tour de France, ni on taas laatuaikaa telkkarin äärellä luvassa. Hiphei