Uuu, voiko mikään olla enemmän parasta kun joululoma? Voi että. Ihan hieman tais ollaki tressi ja muutenki vituitti kerrassaan mahtavasti, joten eikun lentokojeen keula kohti Rovaniemeä, josta skiipussi hoiti pisnesnaisen Pyhälle. Mihinkäs muuallekkaa ihmisen pitäs jouluks päästä? Ei mihinkää.
En oo kyllä tosin aikasemmi saapunu tunturii korkkareissa ja läppäri kainalossa, mut kävi se niinki ku huoltoauto toi sitte sopivaa gearia yötämyöte etelästä.

Nomutta, tätä ennen ehti tapahtua vielä yks Oslon matka. Sieltä huolehdin mukaa joulutsuklaatia Freijjan putiikista (ai että muute Freia suklaa on jotai iha saatanan hyvää) ja ne tuliki jo syötyä. Otetaampa joulunaluskuva Kaarl Juuhanilta:

 

Sehä tossa joulun tulossa on parasta, ku kaikki pisneskumppanit lähettelee joululahjoja! Sielläpä tuli jos jonninlaista. Vieläku sais ne jotenki raijattua Espoosta kotikonnuille joskus. Mutta voiko mikää olla naurettavampaa, ku ne jouluviestit, joissa asianomaisen pitää jaaritella, että tänä jouluna me ei sitte anneta sulle yhtää mitää joululahjoja vaa lähetettii ne rahat jo sydänsairaille tai muutenvaa johonki mihi vittuu nyt lie!!! Voi helevetti sentää. Ohan se ihan lystikästä että niitä pisneslahjoja tulee, mutta iha hyvi pärjäis ilmanki. Ja etenkää ni tarviiko sitä nyt saatana sentää selitellä että nyt ei oo jotaki vekkulia lahjaa tulossa, vaikka ootki hirmu kivasti meiä asioita tänäki vuonna hoidellu, ku me nyt annettiinki ne rahat sitte johonki parempaa. Paljo helpommalla pääsee ku ei lähetä mitää jouluviestejä, ni ei tarvi selitellä. Etenkää ku vastaanottajaa ei todellakaa kiinnosta, mihin ne rahat nyt sitte on pillattu.

No sitten siis Pyhälle, missä oli just nii parasta ku aina. Pyhälle oli sitä paitsi nikkaroitu uus tuolihissi, joka heilautti suksijan tunturin laelle alta aikayksikön. Voi mahtavaa. Ja rinteetki oli silkkaa timanttia, joten mikäs siellä mutkitellessa. Laskijan taidot tosin oli ihan perseestä, mutta maistuipa kuitennii Tsokassa revontuli-voffelit! Ja kun kerran tarkotus oli päästä eroon arkihuolista, ni ei ne kyllä paljo Isokurussa painanu:


Juu, oli siellä tietty latujakin auki, mutta naurettavan vähä tuli kyllä hiihettyä tällä kertaa. Pääosa ajasta meni sohvalla maaten, makeisia syöden. Ja jos makeiset loppu ni sitte söin suklaatia, tahi keksejä, tai ihan mitää vaa, pääasia et kokoaika söin!

Niija sitte söin poroa. Ja nyt tulee mainos. Pyhällä on nimittäi Huttu-Hippu ja sieltä saa, voi herranpieksyt, hilpeintä poroa ikinä. Alotin saapumisyönä poropurkerilla, enkä ees jaksanu kaikkee vaikka kuinka survoin suuhuni. Sitten seuraavana päivänä jatkoin Hippulaisen erityispitsalla, jossa oli päällysteenä poronpäristystä, karpaloita ja barpekjyyyy soossia. Voi nyt yhden kerran, voiko parempaa olla? Ja sitten vielä oli muutakin poroa menjyyllä, joten eläköön lähiruoka! Ja jos meet Pyhälle, ni poikkeeha Hipussa!

Juu, sitte oli siirtymä kohti etelää ja pitkästä aikaa Savoon. Ja syömine jatku siitä mihi se Pyhällä jäi. Mutta tulipa joulupäivänä tehtyä taas kerrassaa mahtava hiihtely. Savossa nimittäi jalkaa vedetään Karibut ja niihi remmillä Järvisen Erä sukset ja suunta kohti taivaanrantaa, josta voi tulla parin tunnin päästä takasi. Arvaa oliko parasta?